lauantai 21. syyskuuta 2013

Eilen oli ihan mahtavat aksatreenit ProCaniksella, kaikin puolin!

Radat joita tehtiin, olivat tosi haastavia. Meidän mm. piti tehdä sylikäännös pituuden jälkeen, jotta saatiin koira linjattua pituutta seuranneelle hypylle oikein. Haastetta toi myös se, että piti tehdä rytmitys ennen pituutta. Sylkkäriä ollaan treenattu viimeksi keväällä, ja harjoittelua täytyy tehdä kovasti. Eilisen merkittävin oivallus oli kädetön ohjaus. Olen jo jättänyt ohjauksestani äänen pois (paitsi kontakteilta vapautus ja kauempaa tapahtuva lähettäminen), nyt voisi sitten jättää ne turhaan huiskivat kädet pois ainakin siinä määrin kuin mahdollista. Nimittäin meno oli ihan erilaista kun kokeilin ohjata radanpätkää ilman käsiä - me tehtiin yhdessä sitä rataa! :) Tao lukee mun kehonkieltä ihan hirmuisen tarkasti, ja hartialinjani on sille paljon merkittävämpi vihje kuin kädet.

Tänään käytiin treenaamassa Tallilla Hellun ja Hannan kanssa. Tehtiin alkuun perushyppysarjaa jossa viimeistä väliä pidennettiin, ja toisella kierroksella perushyppysarjaa jossa viimeistä estettä korotettiin. Meillä oli ajastin hälyttämässä 5min välein, ettei ylitreenattu koiria. Tao suoriutui harjoitteista helposti, näkee että sen fysiikka on kehittynyt ihan huimasti tammikuusta. Tao sai koottua laukka-askelensa joka väliin.

Tämän jälkeen harjoiteltiin tiukkoja käännöksiä esteillä, siis niin että este oli metrin päässä pitkittäin ja lelu aivan siivekkeessä kiinni, siinä kohtaa johon haluttiin koiran laskeutuvan. Tao pystyi oikealle suoriutumaan tästä kaartuen hypyn aikana hyvin nuollen siivekettä, vaikka korkeus nostettiin 55cm:iin. Vasemmalle ei ollut niin hyvä, vähän auttoi kun venyttelin oikeaa kylkeä välissä. Tokokoiran puolieroa...

Tehtiin myös keinua matalana, meni aikas kivasti alun haahuilun jälkeen, ja keppejä ilman verkkoja niin, että haastoin koiraa: otettiin kunnon vauhti, suora lähestyminen, mä vedätin ihan huolella ja Taon tehtäväksi jäi koota itsensä pujottelun ensimmäisessä välissä, että pystyi suoriutumaan myös toisesta välistä. Olipas kivaa! Tao on ihan superfiksu; jos se mokaa jonkun jutun, niin se heti itse keksii mitä sen pitää tehdä eri tavoin onnistuakseen seuraavalla kerralla.

Tehtiin myös luoksaria niin, että palkkasin vapauttamalla jalkojen välistä putkeen. Vauhti oli huono, mutta tästä se pikkuhiljaa.. Sitä paitsi olen nyt päättänyt lopettaa tuosta vauhdista stressaamisen. :)

perjantai 20. syyskuuta 2013

Voihan peura sentäs..

Voihan peura ja peuran koivet ja kroppa. Sain eilen Sannalta kuvia piirinmestaruuskisoista ja yhdestä kuvasta suorastaan löi kasvoille, kuinka yli-iso Tao on ja kuinka kovin kovin keskeneräinen edelleen kropaltaan.. Se on yhtä koipea ja selkää, eikä hyppykään sieltä mistään eleganteimmasta päästä ole, en tiedä onko se loukkaus peuroja kohtaan jos väittää että tässä peura hyppää (60cm korkeaa) tokohyppyä:

Kuva: Sanna Kiretti

Täytyy olla huolellinen Taon lihashuollon kanssa, jotta saataisiin harrastaa monta tervettä vuotta. Se jumppapallo on ollut niin must, en voi liikaa hehkuttaa sitä. Hintava se oli, mutta jo parin viikon jälkeen vaikutukset alkoivat näkyä. Tietenkin tämmöisellä peuranvasalla vaikutukset ovatkin aika selvästi nähtävissä, Bensonin kohdalla en ole niin selvää kehitystä huomannut. Taolla selvimmät erot ovat, että nykyään pystyy pissatessa pysymään tasapainossa pitäen koiven korkealla, ja pystyy helposti saamaan tasapainon pallon päälle kiivettyään. Alkuun ei pystynyt edes seisomaan pallon päällä, sitä treenattiin viikko. Lisäksi pystyy nykyään pikkuhetkiä olemaan orava-asennossa.

Näin eilen kaverin joka oli aloittanut dobon koiransa kanssa. Olivat siellä harjoitelleet sellaista, että koira lötkötti vatsallaan jumppapallon päällä rentona. No minä heti kotona kokeilemaan Taon kanssa samaa. Hetken makoilun jälkeen ensin Taon lanneselkä, sitten keskiselkä muuttuivat kuumiksi. Koira makoili edelleen ihan rentona. Osaako koirahierojat sanoa, mistä voisi olla kyse? Selälle asento kaiketi aiheuttaa venytystä. Seuraava askel tässä harjoituksessa on, että koira makaa jumppapallon päällä kyljellään. Tässä on tärkeää, että koira tuntee olonsa luottavaiseksi ja kykenee täysin rentoutumaan.



Henkka tuli katsomaan meidän touhuja ja totesi, että kaikkiin mun juttuihin Tao aina lähteekin mukaan. Niin lähteekin, koska se on mun muru! <3

Kuva: Jonna Mäki-Koivisto

Pikku-puudelikin on melkoinen muru. Tokoa treenatessa tulee helposti tehtyä liian paljon toistoja Taon kanssa, joten olen ottanut puudelinkin mukaan ja hänkin saa treenata voittajan liikkeitä. Voi sitä riemua ja tossotusta! Matkalla ruutuun voi tehdä ihan yhtä monta piruettia kuin aina ennenkin. En voi kuin nauraa. Mun pitäis oppia suhtautumaan Taonkin edesottamuksiin tokossa samanlaisella huumorilla. Tosin eipä sille oo niin helppoa nauraa, jos koira ahdistuu tai on hidas.. Mutta hyvä tavoite! :)

Koirat todella oppivat toisiltaan! Mulla on osin eri käskysanat Taolle ja Bensonille. Esim. liki/sivulle, down/maahan, sit/istu, up/ylös jne. En ole käyttänyt käskysanoja ristiin, silti molemmat koirat osaavat myös toistensa käskysanat. Teetätin Taolla kaukojen istu-maahan-vaihtoja. Pikku-villakoira teki Taon käskysanoilla vieressä samat vaihdot, varjotokoillen. Mulla meni hetki ennenkuin edes tajusin että siinä kaksi koiraa suorittaa kaukoja. :-D

tiistai 17. syyskuuta 2013

Rauhoittumisen jalo taito

Perjantaina olin Kristan ja Mikan pitämällä mielenkiintoisella ja ajatuksia herättäneellä luennolla, aiheena koiran itsehillinnän lisääminen ja rauhoittuminen. Luentoa oli pyydetty, koska Tamskillekin on nyt lanseerattu kielto, että suoritusvuoroaan odottavien (agility)koirien tulee osata olla hiljaa tai ne on vietävä esim. autoon odottamaan vuoroaan. Aiheellinen muutos, joka takaa treenirauhan niin muille ryhmän jäsenille kuin viereisellä kentällä treenaaville! Tämän luennon välityksellä pyrittiin jakamaan vinkkejä, kuinka sitä äänetöntä odottamista voidaan lähteä harjoittelemaan.

Edellä mainittujen muiden treenirauhaa lisäävien ja parantavien syiden lisäksi on ihan koirakohtaisia syitä, miksi koira kannattaa opettaa rauhoittumaan. Ensinnäkin on ihan tutkittu juttu, että koiran liian kiihtyneessä mielentilassa opituista asiasta ei jää muistijälkeä. Koiran rentouduttua se kykenee ottamaan vastaan uusia asioita. Tämä on ihan järkeenkäypää, jos miettii asiaa omakohtaisestikin: kuinka moni on pystynyt omaksumaan uutta asiaa, esim. tenttiin opiskellessaan, jos on aivan poissa tolaltaan (olipa sitten yli-innostunut tai jännittynyt), sydän hakkaa kahtasataa jne..?

Toisekseen, vastuulliset koiranomistajat tähtäävät koiransa hyvinvointiin ja rauhoittumaan opettaminen on yksi keskeinen keino lisätä sitä. Kiihtymisellä on fysiologisia seurauksia koiran elimistössä. Kiihtyessä erittyy kortisolia, joka estää muistijäljen syntymisen ja selittää edellä mainitun seurauksen: kiihtynyt koira ei opi. Lisämunuaisen kuorikerros erittää adrenaliinia, ja tilan jatkuessa kuorikerros kasvaa, adrenaliinia erittyy yhä enemmän ja koira addiktoituu tähän adrenaliiniryöppyyn. Stressitason normalisoitumiseen menee 2-3vrk, joskus jopa enemmän. Ei tarvinne edes mainita, että jatkuvalla stressillä on myös koiran terveydelle monenlaisia epäedullisia seurauksia. Stressitason laskemiseen auttaa esimerkiksi luiden pureskelu tai jäljestäminen ja nuuhkiminen, nenänkäyttö yleensäkin. Ja tietenkin ylipäätään se, ettei koiran stressitaso pääse nousemaan alun alkaenkaan kohtuuttoman korkeaksi.

Koiralla on oikeus oppimaansa käytökseen, ja ohjaajalla velvollisuus muokata koiran käytöstä terveellisempään/turvallisempaan suuntaan. Koiraa johdatetaan eläinkäyttäytymisestä (ei-tietoisesta) kohti opittuun käyttäytymiseen (tietoiseen). Harjoituksia suunnitellessa ohjaaja kontrolloi ympäristötekijät, luoden harjoitteluympäristöstä alkuun helpomman. Tähän liittyy tarkka etukäteissuunnitelma (johon kannattaa miettiä yllätysmuuttujien suhteen varautuminen, esim. harjoituspaikalle pöllähtää vieras koira) ja harjoitusten analysointi. Mieti myös, mikä laukaisee oman koiran kiihtymystilan?

 Harjoitus toteutetaan esimerkiksi näin:
- harjoitus toteutetaan paikassa, jossa koiralla on hyvät mahdollisuudet onnistua. Älä vie koiraa tilanteeseen, jossa se todennäköisesti epäonnistuu. Tämä voi tarkoittaa sitä, ettet alkuharjoittelussa voi mennä edes treenihalliin sisälle, vaan aluksi keskitytään lähestymään hallia rauhallisessa mielentilassa, sitten hallin lähestyminen&oven avaaminen, sitten em + hallin sisälle meneminen jne.
- luo koiralle rutiini: kaikki tekeminen alkaa aina tekemättömyydestä (esim. lenkille lähteminen, ruoan saaminen, uuteen paikkaan saapuminen). Esim. ensin tullaan tilaan ja rauhoitutaan. Tämä niin, että koira on hihnassa, ohjaaja seisoo rentona eikä huomioi koiraa niinkauan kuin se tekee ei-toivottua käytöstä. Tähän liittyen Mika antoi kolmen R:n säännön:
1) Rauhallinen
2) Rento
3) Reagoimaton
- mikäli koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla (haukkuu, puree, hyppii, vinkuu), käytä negatiivista rankaisua = jotain koiran kannalta mukavaa poistuu ympäristöstä. Tämä voi olla ohjaajan läheisyys, huomio, herkkupala, lelu, tekeminen poistuu tai loppuu, ulko-ovi menee kiinni kuonon edessä jne. Koiran hihnan toisen pään voi sitoa tolppaan, ja jos koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla, ohjaaja kääntää koiralle selän/astuu askelen poispäin tms. Tällöin tulee huomioida koiran turvallisuus, esim. niin ettei panta nykäise pahasti sen niskaa.
- mikäli koira käyttäytyy toivotulla tavalla, se saa huomiota, läheisyyttä, rauhalliset kehut, silityksiä, nameja, saa tehdä, mennä ovesta tms. Palkkaukseen pätee kolmen K:n sääntö:
1) Kehu (sosiaalinen palkkaus!)
2) Käsi (joka ei mene taskulle norkoilemaan edeltävästi)
3) Karkki (ei liitetä katsekontaktia/muita eleitä)
- koiran oppiminen perustuu osaltaan ohjaajan antamiin vahvisteisiin mutta myös piilovahvisteisiin. Mika korosti, että ohjaajan täytyy tulla tietoiseksi omasta kehonkielestään ja oppia kontrolloimaan sitä. Mitä esimerkiksi tapahtuu, kun koira tekee oikein? Käännät /lasket päätäsi ja katsot koiraa --> tulee kehu/käsi hakeutuu taskulle --> tulee namia/ruokaa. Mitä yleensä tapahtuu, kun koira tekee väärin? Käännät/lasket päätäsi ja katsot koiraa! Tämä toimii koiralle samanlaisena vahvisteena, kuin jos naksauttaisit sille!
- myöskin harjoittelun suunnittelussa on huomioitava, että rauhoittumista harjoiteltaessa koiran vire tulee nostaa (mutta ei liian ylös), jotta voidaan harjoitella sen laskemista. Tämä harjoitus tulee kuvaan siinä vaiheessa, kun koira ylipäätään kykenee rauhoittumaan.
- harjoitellessasi älä arvota itseäsi ympäristön kautta, eli pysy rauhallisena ja toimi suunnitelmasi mukaisesti välittämättä mahdollisesta yleisöstä! Älä ala selitellä muille kesken suorituksen, vaikka suoritus olisi epäonnistunut vaan keskity ja tee harjoitus kunnes onnistut. Keskity harjoitukseen yhtä paljon, kuin tahdot koirasi keskittyvän siihen.
- Älä teetä harjoitusta epäonnistumiseen asti! Tutki, kuinka kauan koirasi jaksaa nyt, tällä harjoittelulla, keskittyä.

Koira oppii koko ajan, kaikkialla. Läheskään aina emme tule miettineeksi, mitä ihan arkipäivän tilanteissa tulemme opettaneeksi koiralle. Rauhoittumiskäyttäytymisen pohja luodaan jo ihan arjessa, koiran ja omistajan välisen suhteen kautta, uusiin/jännittäviin tilanteisiin reagoimisen kautta jne. Rauhoittumisen opettaminen täytyy aloittaa jo ihan pikkupennulla, näin koira ei opi vääränlaisia käytösmalleja ja omistaja pääsee hivenen helpommalla. Jos koira on saanut vuosia käyttäytyä tietyllä tavalla, emme voi olettaa että se oppii uudenlaisen toimintamallin viikossa, kahdessa. Koiran ikä ei kuitenkaan ole este käytöksen muuttumiselle. Krista puhui siitä, oppiessa hermoradat vahvistuvat hiekkatiestä valtaväyläksi, kun käytöstä toistetaan. Esim. koira haukahtaa kerran, koira haukahtaa vastaavanlaisessa tilanteessa muutaman kerran, ... Haukkuminen on opittu tapa, johon tietysti vaikuttavat rotu- ja yksilökohtaiset erot. Haukkumisesta pois opetettaessa tulisikin miettiä koirakohtaisesti siihen johtavat syyt ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Haukkuminen pohjautuu usein turhaumaan - koira haluaa jotain, ja se haluaa sen nyt. Usein omistaja lopulta tekee niinkuin koira halusi, ja ajattelemattaan vain vahvistaa koiran haukkumiskäytöstä.

Krista mainitsi, että nykyisin onneksi jo enemmän ymmärretään koiran mielentilan merkitys oppimistilanteessa. Koira liittää tiettyyn käskyyn tietyn mielentilan. (Esimerkiksi tokon erikoisvoittajaluokassa koiran tulee kyetä säätelemään virettään todella vaihtelevasti; vertaa esim. metallinoutoa ja kaukokäskyjä). Agilityn tekniikkaa treenatessa koira ei saisi olla liian kiihkeä. Agilityssakin treeniä kannattaa pilkkoa, tällöin pääseen mielentilaan paremmin käsiksi.

Meillä kaikilla on mahdollisuudet muutokseen. Kaikki muutos lähtee omasta muutoksesta. Muutu ensin itse vähän. Luo koiralle puitteet ja mahdollisuudet muuttua. Ja muista, että jokaisessa frolic-nappulassa on kappale tietoa. ;)

Ps. Heidin blogissa löytyy muistiinpanot samasta luennosta :)

perjantai 13. syyskuuta 2013

Elävää kuvaa

Ensin tämän päivän aksasta. Näinkin sujuvan menon salaisuus on se, että tässä on jo menty tätä rataa useampi hetki ja peura alkoi jo muistaa radan ulkoa. Helppoo tällöin ohjata ;)



Sitten tässä on yksi idea kuinka treenata kaukoihin tarvittavia syviä lihaksia. Tässä en oo niinkään pitänyt kriteerinä takajalkojen paikallaan pysymistä, sitä on treenattu erillisenä tekniikkaharjoitteena kera toisenlaisten apuvälineiden.



Mulla olis vielä yksi videonpätkä pikku-villapuudelin jumpasta, mutta en taida jaksaa ladata sitä koska tää tietokone näkyy tänään voivan vähän huonosti, annetaan sen levätä ja kerätä voimia. :)


torstai 12. syyskuuta 2013

VOI ja huoh...

Sitten kun me joskus toivon mukaan ollaan saatu tokon voittajaluokasta ykköstulos, niin palaan lukemaan tämän tekstin ja muistelen, että paljon on työtä tehty tavoitteiden eteen.

Moni liike alkaa olla hyvällä mallilla, aloitetaan niistä:
- noudot on hyvällä mallilla, toki täytyy vielä vahvistaa sitä että leuat ei saa yhtään käydä kapulaa pidettäessä ja että eteen täytyy tulla aivan suoraan ja sivulle siirtyä nätisti, ei hypähtämällä. Tao on syttynyt myös metallikapulaan, hyppii innoissaan ilmaan kun näkee että otan sen treenikassista. Tunnari tarvitsee vielä harjoitusta, mutta olen tyytyväinen että Tao on tähän mennessä tuonut aina oman, ja että olen saanut pidettyä oman pään kylmänä etten anna sille mitään apuja silloin kun se etsii omaa kapulaa. Oman palautuskin tulee kivalla asenteella.
- ruutua ollaan treenattu vielä kosketusalustan kanssa, olen vielä pitänyt sen koska olen tehnyt muuten haastetta treeniin; matkan varrella on tavaroita mutta niistä pitää pystyä luopumaan ja ruutu-käskyllä juosta ruudun sisään suoraan. Tuntuu että tämä tavaroista luopuminen on vahvistanut ruutuun juoksemisen suoruutta, kun Tao oikein keskittyy etenemään suoraan. Ja nyt kun se on hoksannut harjoituksen jujun, niin se on omasta mielestään niin pätevä ja etenee tässäkin kivalla asenteella. Ruudun paikkaa ollaan harjoiteltu ilman kosketusalustaa ja tässäkin on hyvä ajatus. Olen ottanut paikan ihan ruudun keskelle, koska Taon takajalat menevät niin herkästi ruudun takareunan yli etten uskalla laittaa kosketusalustaa yhtään taaemmas.
- jäävät on hyvällä mallilla, toki pikkkuviilausta ja nopeuden tekemistä näihinkin, ja seuruu saisi olla parempaa.
- seuruussa on kiva asenne ja kontakti ja askelsiirtymät ja paikalla käännökset sujuu aika kivasti, Tao käyttää takaosaansa näissä ja myös mä opettelen siirtelemään noita koipiani asianmukaisesti. Seuruun palkkaus on muutettu sellaiseksi, että "zup"-merkistä saa mun takaa kiertää ottamaan oikeassa kädessäni olevan lelun. Tää on Taon mielestä tosi hauska juttu, ja on saanut seuruun paikkaa vähän taaemmas. Takapää sitkeästi tahtoo aueta ja ajoittain painaa lavallaan mun reittä vasten. Ollaan tehty sitä kaarretta vasemmalle, mutta miten musta tuntuu että Tao pystyy siinäkin poikittamaan? Oon ajatellut että seurautan sitä pitäen keppiä takaviistoon vasemmassa kädessä, jos se toimisi vähän kuin seinä apuna.
- kaukoissa on tullut kovasti lisää ymmärrystä siihen, että ne takajalat täytyy pitää paikoillaan. Tao tekee hömppätreeneissä vaihdot vauhdikkaasti ja tosi hyvällä mielentilalla. Näissä herkästi ennakoi. Eri käskyt (down, sit, up, peruu) erottaa varmasti toisistaan ainakin tässä hömppätreenissä.

Ja sitten ne vaikeat asiat:
- luoksetulo, voihan luoksetulo... Ennakoi niin maan perusteellisesti nuo jäävät. Millä rakentaisin sen ajatuksen että oikeasti pitää juosta kovaa luokse tänne-käskyllä? Kun huomauttaakaan ei voi? Olen nyt päättänyt tehdä muutaman päivän sellaista, että poispäin kävellessä yhtäkkiä, ilman ennakoivia eleitä, huudan jes ja lelu ilmestyy ja lähden juoksemaan karkuun. Sain ajatuksen Kati S:ltä. Tässä olisi ideana se, että Tao alkaisi patoa jo mun kävellessä poispäin. Alkuun treenaisin pelkästään näitä poispäin kävelyjä, sitten vasta siirtäisin palkkausta siihen että käännyn kohtia Taoa ja palkka ilmestyy vaihtelevissa kohdin. Yrittäisin näin saada vahvistettua kohtijuoksemisen vauhtia. Mutta mitäs sitten kun rupean ottamaan stoppeja/maahanmenoja, hajoaako pakka taas ja vauhti hyytyy?
- kaukot liikkuroituna, näissä Tao on saanut tungettua itsensä oikein mukavaan kuplaan. Eka vaihto yleensä sujuu hyvin, sitten vilkaisee liikkuria. Toinen maahanmeno enteilee jo ahdistumista, laittaa päänsä tassuille, välttelee katsekontaktia, koko koira menee lysyyn. Niinpä sitten kun pyydän nousemaan istumaan, ei sieltä kuplasta enää pääsekään ylös vaan vetäytyy vielä pienemmäksi, nieleskelee, välttää katsekontaktia... Kokeilin tähän sellaista, että tehdään liikkuroituna mutta olenkin ihan lähellä. No se meni syteen ja saveen. Ajattelin että tekisin nyt kotona omatoimitreenejä kokeenomaisemmin, vaihdellen koska palkkaan. Ja liikkuroiduissa treeneissä liikkuri voisi välillä antaa palkan jotta hänestä tulisi kiva tyyppi. Ja tässäkään ei voi huomauttaa. Olen nyt sen huomannut. Ohjaaja tässä kehittelee itsehillintäänsä ja pokerinaamaansa. Oon siinä ilmeisesti aika hyvin onnistunutkin, kun tänään totesin Tiialle että nyt meni hermo, johon Tiia aidosti hämmästyneenä, että no jos toi on sun hermojen menemistä niin sitä ei kyllä yhtään huomaa! Täytyy vaan muistaa, että Tao ei tee tätä tahallaan eikä ilkeyttään.
- ylipäätään liikkuroituna tekeminen laskettaa Taon virettä, sitä selkeästi hieman ahdistaa se liikkurointi. Eli liikkurointia liikkurointia vaan ja kivaa tekemistä ja vauhtipalkkaa liikkurin liikkuroidessa taka-alalla. Ja nyt mä sain idean, että voisinkin äänittää liikkurointia ja ruveta soittamaan sitä taka-alalla, kun me treenataan kotona! Luulen että Tao on ahdistunut liikkuroinnista, koska tällöin tehdään kokeenomaisemmin ja koska olen tähän mennessä lähinnä nostattanut Taoa ja merkannut oikeat suoritukset heti jes-sanalla, ero kokeenomaiseen tekemiseen on ollut liian suuri ja muutos olisi pitänyt tehdä asteittain. Jälkiviisaana voidaan todeta, että olisi kannattanut tehdä sitä virettä vaan ja ruveta tekemään kokeenomaista vasta nyt. Mutta mitään peruuttamatonta vahinkoa tuskin on tapahtunut, nyt vire on kiva ja Tao kestää koko ajan paremmin ja paremmin kokeenomaisuuttakin eli suunta on oikea. :)

Muuten Tao on tosi super, sillä tuntuu nykyisin tuota virtaa piisaavan - ihan uskomaton muutos tapahtunut tässä viime päivinä!

Ja sitten kun tiedän että tätä blogia lukee ihan vaan poikien kuulumisesta kiinnostuneet ihmiset, niin täytyypä kertoa eilen tapahtunut hauska tilanne:

Bensonilla oli sohvalla etutassujen välissä pehmolelu, jonka kanssa oli itsekseen leikkinyt jo niin kauan että alkoi suuta kuivaa. Niinpä puudeli jätti lelun siihen ja kipitti keittiöön kostuttamaan kuonoaan. Sillä välin ilkeä emäntä piilotti lelun sohvan toiseen päähän käsinojalle. Tao makoili pedissään ja huomasi tämän ja jäi seurailemaan tilannetta. Benson palasi tyytyväisenä vedenjuonniltaan paikalle johon oli lelun jättänyt, ja hämmentyi kovasti kun lelua ei enää siinä ollutkaan. Se vilkaisi nopeasti ympärilleen ja kipitti sitten takaisin vesikipon luo, ihan kuin ajatellen että oliko ottanut lelun mukaan mentyään juomaan vai ei. Kun lelua ei löytynyt vesikipon luotakaan, puudeli palasi takaisin ja alkoi nyt etsiä lelua olohuoneesta, käyttäen nenäänsä niin että tuhina vain kuului. Tao oli seurannut todella ylvään näköisenä puudelin touhuja, ja sitten sillä ei enää pokka pitänyt vaan se käveli muina koirina suoraan lelulle ja otti sen liioitellun varovasti suuhunsa. Tämän jälkeen se käveli todella hidastetuin elein lelu suussa Bensonin ohi, niin että etsintätouhuunsa keskittynyt villakoira varmasti huomasi sen. Tämän jälkeen Tao käveli ympäri taloa hitaasti lelu suussa, ja Benson käveli yhtä hitaasti sen perässä. Näytti että kummallekin oli kunnia-asia säilyttää omat kasvot eli ettei kumpikaan lähtenyt ensimmäisenä ryysäämään. Jossain kohden puutuin peliin ja palautin pehmolelun oikealle omistajalleen eli Bensonille, alkoi jo käydä sääliksi kuinka vedenjuonnista koitui tämmöinen harmi!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Aika parantaa koiran

Lyhyt hehkutuspäivitys :-)

On niin ihanaa, kun Taosta on alkanut tulla niin innokas ja energinen! Se on näköjään kaivannut vaan niin hirveästi aikaa kasvaa ja kypsyä. Agilityssa Tao etenee melkoisella raivolla, sen minkä se käännöksissä pitkillä honteloilla peuranjaloillaan vielä häviää, se voittaa suorien osuuksien valtavan pitkillä laukka-askelilla. Mun pitäisi opetella kertomaan sille aikaisemmin, mihin rata jatkuu, rytmittämään ja ennen kaikkea lähtemään liikkeelle nopeammin niistä ohjauskuvioista, joissa oon paikoillani. Pyysin Mariaa ottamaan ensi kerralla mukaan raipan, jolla voi suomia mulle vauhtia. ;-) Tunnen itseni hitaaksi ja tyhmäksi agilityradalla, koskahan tää tunne muuttuu vai muuttuuko?

Tokossa pystyn treeneissä nykyään toimimaan "tokomaisemmin" (voiko näin sanoa?), eli ei tarvitse koko ajan nostattaa Taoa ja olla itse niin aktiivinen, koska Taon vire on valmiiksi kiva ja se pyrkii nykyään aktivoimaan mua. Lisäksi olen pystynyt kieltämään sitä käyttämästä hampaitaan (tai olen kiljahtanut kivusta jos sattuu), ilman että Tao olisi siitä latistunut. Meidän palkkaukset näyttää aavistuksen asiallisemmilta? Tosin eipä sillä oo mulle väliä, pääasia että koira palkkaantuu riittävästi. Tao jaksaa pidempään eikä mun tarvitse enää niin pelätä, että mitäs jos se väsähtää ja alkaa tehdä huonolla mielentilalla. Tao tuntuu myös syttyneen tekemiseen tokonkin osalta. Lelut kiinnostavat kovasti. Luoksetulon vauhti on superhuono, pitää vaan varmaan tehdä vauhtiluoksetuloja huomattavan paljon enemmän suhteessa stoppeihin. Kaukoissa tekniikka on vielä vähän huono, oikea takajalka nousee ja saattaapa välillä liikkua. Kokeenomaisemmin tehdyissä kaukoissa tuppaa ahdistumaan. Ajattelin että rupeaisin tekemään kaukoja mahdollisimman paljon liikkuroituna, palkaten vaihtelevissa kohdissa ja ollen toistaiseksi vielä ihan lähellä. Liikkuroinnista Taon vire laskee ja se alkaa miettiä liikaa, onneksi niitä voi harjoitella. Seuruussa ollaan opeteltu, että kun sanon "Zup!", Tao saa takakautta mennä oikeassa kädessä olevalle lelulle/namille. Josko tällä saisi edistämistä korjattua ja sen seurauksena poikittamista. Metallikapula on nyt tosi jees kun ollaan tehty sitä ahkerammin. Ruudussa harjoiteltiin yhtä sun toista eilisen treeneissä, kaukaa lähetettäessä mulla on vielä kosketusalusta, läheltä ruudun paikkaa treenattaessa ei. Kaukaa lähetettäessä harjoiteltiin luopumista, matkan varrella oli merkkikartioita, mutta ruutu-käskyllä piti pystyä juoksemaan niiden ohi vauhdilla ruutuun. Haastoin koiraa ja koira vastasi kivasti haasteeseen. Muuten eilisillan treeneissä oli oma mieli väsynyt ja sitä myöten tylsä ja hidas.

Sekin on ihan tuore juttu, että voin tehdä Taon kanssa tunnin metsälenkin (jossa se yleensä juoksee mun ympärillä metsässä) ja mennä vielä sen jälkeen treenaamaan tokoa ja Tao jaksaa. Kotona Tao ei enää vain nuku, vaan seuraa mun tekemisiä ja treenien jälkeenkin näyttää siltä, että haluaisi tehdä vielä enemmän. Ruokakin uppoaa nykyisin nopsaan tahtiin eikä ole enää puhettakaan, että nirsoilisi. Tuntuu että nyt meillä alkaa olla parhaat treenit käsillä, nyt koira alkaa olla juuri tismalleen sellainen kuin mistä olen haaveillut! Niin se aika parantaa koiraakin :-)

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Syksyinen treenipäivä

Nappis lupautui ystävällisesti koutsaamaan meitä peuran kanssa. Teemana oli rytmitykset. Koottiin rata, jossa oli kaksi kolmen hypyn suoraa, suorien välissä oli kaksi hyppyä pitkittäin ja päissä putket. Alkuun rallateltiin suorat suorina, hypyt oli ekaa kertaa 55cm korkeudessa, eikä peura ei osannut koota itseään hypyille vaan ajautui hyppy hypyltä lähemmäs ja lähemmäs rimaa. Jos on tottunut hyppäämään pitkiä laakahyppyjä matalien esteiden yli, niin voi tulla vähän vaikeuksia jos meinaa samalla tyylillä ylittää korkeammat hypyt. Mulla oli helppoa, Tao on niin estehakuinen ja irtoava.

Seuraavaksi vaikeutettiin harjoitusta vas. puoleisemman suoran ensimmäinen, oik. puoleisen suoran keskimmäinen ja vas. puoleisemman suoran kolmas hyppy. Nämä takaaleikkauksina. Myötäpäivään rataa mentäessä alkoi jo löytyä rytmi, joka kyllä hukkui kun vaihdettiin suuntaa. En tiedä kummallako on puolieroa vai onko kummallakin.

Vaikutti siltä, ettei peura kokoa itseään ollenkaan hypyille. Nappis pyynnöstäni kokeili Taon kanssa, ja kah, jo rupesi homma taittumaan. Kummankin ohjaajan kanssa tuli välillä tilanne, jossa Tao haistatteli ja meni just sen esteen, minkä halusikin. Yllättävää pyhäkoululaiselta. On se kuiteskin niin kiltti.

Pikku kuvaussession tuloksia:




Sen jälkeen ajeltiin lähimetsään tekemään koirille jäljet. Nappis meni ekan jäljen Ainon kanssa. Käytiin roiskaisemaan se sama jälki Bensonin kanssa, tavoitteena on vaan saada pikkubuudelille jotain aktiviteettia. Voi toista kun se on niin innostunut jäljestämisestä! Ihan kohtuullisen hyvin pysyi jäljellä, vaikka on vauhtia ja aikas poukkoilevaa. Jotain sen kaaliin on kuitenkin iskostunut: jos liikaa sählää niin hukkaa jäljen. Benson selvästi yrittää pysyä jäljellä, ja yrittää keskittyä hommaan nykyisin paremmin.

Ajattelin etten tekisi jälkeä Taolle, joka oli jo melkein tunnin yhtä mittaa (hyi meitä!) mennyt agilitya, mutta ahneus iski. Tein lyhyen jäljen jolla 6 keppiä. Tao tuli autosta aika rauhallisen oloisena ja ajattelin ettei tästä tuu mitään, mutta jäljestikin ihan hyvällä draivilla. Löysi neljä keppiä, jotka toi mulle ja sai palkaksi ruoan. Pysyi hyvin jäljellä kuono maassa. Tästä kiva mieli. :) Ensi kesänä jäljestetään paljon aktiivisemmin kuin tänä kesänä! Vaikka kyllähän sitä vielä ehtii tänäkin syksynä jäljestää.



tiistai 3. syyskuuta 2013

Taon luustokuvat

... otettiin tänään, siis ne viralliset. Tässä mitä ell, ortopedi Kallio sanoi:

Lonkat tiiviit ja hyvärakenteiset, vasen todennäköisesti A. Oikealla puolella kontakti nivelpintojen välillä ei ole yhtä täydellinen, oikea todennäköisesti B.

Kyynärnivelet ei kuulemma voi enää täydellisemmät olla (0/0), olkapäistä ei löytynyt mitään valittamista ja niska-, selkä- ja lanneranka olivat priimat. Jos joku ihmettelee että miksi kuvautin niskankin, niin kaikki kuvautin mitä vaan keksin. ;)

On niin hyvä mieli terveestä koirasta - se ei ole ollenkaan itsestäänselvyys! Röntgenkuvausten tuloksia odotellessa tulee niin vahvasti muistot parin vuoden takaisista shokkiuutisista. Onneksi nyt saatiin vain hyviä uutisia. Kennelliiton virallisia tuloksia odotellessa. :)

Kaksi apinaa odotusaulassa


Bensonkin syynättiin. Hän murjotti aluksi tutkimushuoneen nurkassa (ei olisi halunnut tulla edes koko pahuksen huoneeseen), mutta kun tutkittiin aluksi Taoa, niin kateus huomiosta iski ja puudeli tuumasi että parempi tunkea mukaan. Ell sai kostean pusun.

Bensonilla ei etujaloissa ja selässä ollut merkittäviä aristuksia, lonkkanivelten taivutusta aristi ja pakaralihakset olivat selvästi ohentuneet (vaikka niitä on tänä vuonna tullut lisää verrattuna viime vuoteen!). Ell:n johtopäätös oli, että puudeli aristaa lonkkiaan eikä sen tähden käytä takajalkojaan kovin tehokkaasti. Lisäksi Benson ottaa oikealla takajalalla lyhyempiä askeleita ja ajoittain keventää sitä, puoliero vasempaan takajalkaan on selvä. Bensonilla alkoi Cartophen-kuuri, nyt alkuun neljä kertaa viikon välein ja sitten mietitään jatkot, yksi vaihtoehto voisi olla että saisi pistoksen kerran kuussa jatkossa.

Taolla oli tokoilusta johtuvaa lihasepätasapainoa, minkä vuoksi vakaa aikomukseni on opettaa se seuraamaan oikealla puolellani. Tao kulkee muuten aina vapaana joten ei hyödytä yrittää lenkillä pitää sitä oikealla puolella. Kierrätykset yritän aina tehdä vastapäivään, mikä vahvistaa sen oikeaa puolta.

Päiväkännissä


Aamulla käytiin hallilla Jonnan ja harjis-Deliyan kanssa. Ihastuttava pikkukoira, joka alkoi nyt toisella hallivisiitillään innostua agilitysta! Uskalsi jopa tehdä puomin.

Taon kanssa treenattiin pujottelun umpikulmia ja itsenäistä A:n suorittamista, tässä lyhyt (siis todellakin lyhyt) videonpätkä:




Jonna yritti saada musta ja Taosta yhteiskuvaa, mutta herra pyhäkoululainen oli nyt niin kiireinen ettei kertakaikkiaan olisi ehtinyt olla paikoillaan. Siitä on tullut ihan mahtava! Kun yritin pitää sitä aloillaan, se kiemurteli pois ja juoksi hakemaan narupallon. Mahtava otus <3

Tällainen kuva saatiin kuitenkin meistä otettua:



Otettiin kuvia puudelistakin, täytyy laittaa niitäkin jahka saan kuvat Jonnalta. :)

Eilen oli tavoitteellisten tokot.

Tehtiin:
- yksi ja ensimmäinen liikkuroitu hyppynouto, joka oli heti koevalmis (jos ei huomioida sitä että pyöräytti kapulaa suussaan ja pompahti vähän edestä sivulle siirtyessään)
- ruudun focusointia (kentällä kaksi ruutua, jotka Taon piti virittelysanalla hakea katseella ja käskystä juosta, kosketusalusta oli keskellä ruutua mutta Tao haki paikan itsenäisesti, kosketusalustan läheltä kuitenkin. Kartio kentällä hämäsi, Tao juoksi sen taakse ekoilla kerroilla)
- tunnaria ekaa kertaa muualla kuin kotona (Tao haisteli ja maisteli, varmisteli kovasti mutta toi sitten oman rennolla asenteella, puruote voisi olla parempi)
- evl:n seuruu (pitkässä juoksuosuudessa alkoi kuumua ja mun reidet sai sen tuta; hampaat kävi!)
- metallinoutoa (jossa liikkuri lähtikin juoksemaan kilpaa kapulalle, Taon vauhti oli hyvä mutta puruote voisi olla tiukempi)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

AVOimin mielin :)

Viime lauantaina sain kivan Katjan tokokoulutuspäivän jälkeen, kaksi siideriä illalla nautittuani, mielestäni hyvän idean ilmoittautua Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuskisoihin TamSK:n joukkueeseen peruutuskoirakkopaikalle avoimeen luokkaan. Nykyaika kun on niin teknologista, niin ei kauan kestänyt kun oli tullut näpyteltyä viesti Maijulle, joka myöskin varmisti hetikohta että paikka on meidän. Seuraavana päivänä idea ei tuntunut enää ollenkaan niin hyvältä... Olin alunperin ajatellut että startataan avoimessa luokassa keväällä ja rakennetaan talven aikana suorituskestävyyttä ja virettä, puhumattakaan taidoista.

Männä viikko ollaan vaan tehty vireennostatusta ja treenattu avoimen liikkeitä osissa. Kokeenomaista settiä ei tehty kuin eilenillalla. Luoksetulon stopin opettelu aloitettiin sunnuntaina, tähän asti kun haasteena on ollut saada toi peura luokse riittävän kovaa vauhtia edes suorassa luoksetulossa. Ekan kerran kaukoja tehtiin kokeenomaisesti viikko sitten perjantaina tokon valkkuryhmän karsinnassa.

Tänään päätavoite olikin tehdä yhdessä kisasuoritus, hyvällä rennolla mielellä, koomailematta vaikka tulisikin epäonnistumisia. Paikkamakuihin mennessä Tao oli vähän epävarman oloinen ja vältteli katsekontaktiani. Kuiskasin sille rivissä "putkeen", ja sain sitä nostatettua ja Tao meni napakasti maahan käskyn saadessaan. Enpä olisi villakoiran kanssa voinut kuvitellakaan nostattavani sitä ennen paikkamakuita, mutta Taolla kyllä pää kestää. :) Itse paikkamakuussa ei ollut mitään ongelmaa, oli kuulemma maannut rennossa mielentilassa vaikka viereinen koira oli vinkunut koko ajan. Kehästä poistuttaessa Tao oli jo rento, mutta kyllä mua jännitti yksilöliikkeitä odotellessa että miten estän sitä ahdistumasta suorituksemme aikana. Otin sen autosta  muutama minuutti ennen meidän vuoroa, virittelin vähän kauempana ja kun tuli meidän vuoro, melkein juoksin kentän laidalle. Tao ei edes tajunnut että me mentiin kehään. Tao oli kehässä rennolla asenteella, mutta silti palkkasin sitä niin vauhdikkaasti kuin kehtasin, koska pelkäsin että se kuitenkin alkaisi ahdistua koska vaikka se ei ahdistuisi kuin vähän, niin se näkyy hidastumisena ja tekemisestä katoaa rentous ja näyttävyys. Tao oli oikein kivalla mielellä ja päästiin tavoitteeseen, mä sain sen palkattua hyvin liikkeiden välissä (ehkä ylemmissä luokissa täytyy palkata vähän hillitymmin...) eikä välitetty pienistä epäonnistumista, menköön ne kokemattomuuden piikkiin. Tästä on hyvä jatkaa, ette usko kuinka hyvältä tuntuu, että henkisesti pystyttiin tekemään kaikki luokan liikkeet alusta loppuun asti kivalla asenteella! Ilman että olisin itse pilannut koiran mielentilaa..! :) Nyt kun Taon vire on alkanut olla koko ajan parempi, täytyy ruveta ottamaan kisanomaisia treenejä viikoittain. Tähän asti on vaan rakennettu mielentilaa. Mutta mihinkäs tässä on ollut kiire. :)

On hyvä mieli. :) Saatiin 1-tulos, menolippu voivoi-luokkaan, 4. sija ja joukkueemme tuli piirinmestaruuksissa toiseksi. Upeasti meni myös tutuilla treenikavereilla, onnea vaan kaikille!!!

Tässä on tämän päivän suoritus videolla. Luoksarista tuli muistaakseni 7, kaukoista 6, loput oli ysejä ja kymppejä.


Kuva: Tiia Sihvonen

Kuva: Tiia Sihvonen

Kuva: Tiia Sihvonen

Kehästä poistumassa, Kuva: Tiia Sihvonen