sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kulon ja Taon sairastarinoita

Lauantai 8.2. oli varsinainen epäonnen katastrofipäivä. Olin ystäväni kanssa häämessuilla, ja koirat juoksivat maalla niinkuin ovat monesti aiemminkin tehneet ja kaikki on mennyt hyvin. Nyt sitten kun sattui, niin kaikki tuli kerralla. Päivän saldo:
- 1 taittunut kynsi (Kulo)
- 1 katkennut kulmahammas (Tao)

Ajattelin että täyttelen tähän blogitekstiin, kuinka toipuminen sujui.

Edit: Mietittiin että mitä ihmettä nuo älypäät ovat voineet puuhata moisin seurauksin. Tutkittiin paikkoja, ja tultiin siihen tulokseen, että a) Kulon kynsi on taittunut autotallin rikkinäiseen betonilattiaan, jossa on näkyvillä veritäpliä ja jossa Kari on nähnyt Kulon väijyvän Taoa ja b) Taon hammas on katkennut jäistä hirvenluuta kalutessa.

IRTIKYNNEN TARINA

La 8.2.14 
Kulon oikean etujalan uloin kynsi sojottaa ylöspäin ja verinen ydin on alla paljaana. Kynsi on niin tiukasti kiinni, ettei se irtoa varovasti kokeilemalla, vuotaa verta ja koira ontuu tassuaan. Huomaan tilanteen iltakahdeksalta, joten ainoa mitä tehdään on tassun puhdistaminen Betadinella ja seuraavan päivän toimintasuunnitelman teko. Olen todella harmissani ja ihmeissänikin, koska Kulon kynnet oli kaksi päivää aikaisemmin leikattu ja ne olivat hyvässä kunnossa muutaman viikon biotiinikuurin jälkeen (sitä ennen olivat päistä hieman lohkeavat, kuten Taollakin)

Uloin kynsi on taittunut ylös paljastaen ytimen

Su 9.2.14
Aamulla soitin Pirkanmaan pieneläinpäivystyksestä huolehtivaan Univetiin ja kerroin että tämmöinen tapaus olisi tulossa, ja aloitimme maakuntamatkailun Hattulaan. Kulo tassutteli luottavaisena eläinlääkäriin ja makasi kiltisti paikoillaan tutkimuspöydällä. Se laittoi kipeän tassun alleen kainaloon ja katsoi meitä sen näköisenä, että ei hällä mitään vaivaa ole. Kulo oli ollut 12h syömättä, joten eläinlääkäri antoi sille rauhoitteen ja Kulon nukahdettua kantoi sen toimenpidehuoneeseen. Me käytimme sillä välin pojat lenkillä. Tunnin kuluttua Kulo alkoi heräillä. Toimenpiteessä vaurioitunut kynsi oli kuorittu pois ytimen ympäriltä. Ydin tulisi kuivumaan ja uusi kynsi kasvaisi tilalle n 3-6 viikon kuluessa. Tänään tassu on suojattu pakettiin jota ei avata. Tassu on suojattava kastumiselta, onneksi meillä on tassutossu olemassa. Koska Kulo ei saisi itse hoitaa tassuaan, ostimme sille kaulurin yötä ja yksinoloa varten. Ydin on kipeimmillään muutaman päivän ajan toimenpiteestä. Viikon kuluessa päälle alkaa muodostua ohutta uutta kynttä. Kulolle määrättiin reilun 10vrk antibioottikuuri ja muutaman päivän kipulääkekuuri. Lisäksi annan sille ravintolisänä biotiinia, rasvahappoja, piitä ja sinkkiä kynnen uusiutumista nopeuttamaan ja tulehdusreaktiota hillitsemään.



Kulo nukkui kotimatkan ja vielä kotonakin. Sen herättyä vein sen hihnalenkille, jossa se pyynnöstäni teki kiltisti molemmat asiansa. Se ei aristanut tassuaan eikä vierastanut tassutossua ja katseli mua sen näköisenä että mitäs sitten tehtäisiin. Toisella hihnalenkillä se jo kiskoi hampaillaan talutushihnaa mutta rajoitin sen leikkimistä. Taon kanssa ulkona ollessa se yritti intohimoisesti paimentaa Taoa, mikä oli hieman vaikeaa sen ollessa hihnassa. Päädyimme että ulkoilutamme sen tänään yksinään. Illan mittaan harjoiteltiin kaulurin pitoa, jota Kulo inhosi. Se rupesi iltaa myöten hieman ontumaan tassuaan. Ruoka maistui hyvin ja tukalasta olostaan huolimatta koira on hirmuisen luottavaisen oloinen ja heiluttaa häntäänsä ja on niin reipas ja tottelevainen. Ihan mahtavan reipas pieni tyttökoira!


Ma 10.2.2014
Ensimmäinen yö kaulurin kanssa oli K A M A L A. Kulo säntäili ympäriinsä törmäillen joka paikkaan, ja sai vedettyä kaulurin pois päästään kymmenkunta kertaa klo 22-24 välillä. Sillä on niin paksu niska ja siro pää, että vaikka pannan yritti viritellä niin tiukkaan kuin ilkesi, niin silti koira vaan sai kaulurin pois. Voin kertoa että oli suuri kiusaus antaa Kulon olla irti kauluria, mutta näin mielikuvissani kuinka se aamulla olisi repinyt paketin auki ja tassu olisi ihan veressä ja infektoitunut. Puolen yön jälkeen me sen keksimme: laitoimme Kulolle valjaat ja siitä naruviritelmän avulla kauluri pysyi Kulossa kuin tatti. Koira tuntui myös itse ymmärtävän tämän ja rauhoittui jonkin verran. Se kyyhötti surkeana tai makasi pää ylhäällä, heräsin (ihan ilman herätyskelloa) tunnin välein vilkaisemaan sitä eikä Kulo kertaakaan levännyt rentona. Aamulla meidän kellot herättivät puoli kuuden aikaan, työpäivät edessä kummallakin. Käytin Kulon pikaisella hihnalenkillä ja yritin saada sen pissaamaan, tuloksetta. Se oli niin hyväntuulinen ja leikkisä - mistä tuota positiivista energiaa tällä koiralla oikein riittää??

Illalla oli aika avata siteet. Jännityksellä rullasin kerros kerrokselta pakettia auki... kunnes siteiden alta paljastui oikein siisti tassu ja kauniin punertava, vielä erittäin vitaalin näköinen ydin. Kulo varoi hieman tassuaan, mutta innostuessaan unohti että se oli kipeä. Kertaakaan ei edes vingahtanut, en tiedä onko sillä korkea kipukynnys vai eikö kynsi ollut niin kipeä. Ruoka maittoi hyvin ja koira oli muutenkin oikein hyväntuulinen.



Ti 11.2.2014
Toinen yö kaulurin kanssa meni oikein hyvin; Kulo oli jo alistunut kohtaloonsa ja meni heti kaulurin saatuaan filtille nukkumaan. Se osasi jo liikkua kaulurin kanssa törmäilemättä joka paikkaan. Järkevä koira. :)
Tassu on ollut koko päivän ilman sidosta ja ydin on lähtenyt kuivumaan, siihen on tullut valkoista pintaa ja ydin näyttää pienemmältä. Kulo ei enää tunnu juurikaan aristavan tassua ja alkaa kaikin puolin olla täysin oma itsensä. Tassua tekisi kovasti mieli nuolla, joten vahdittava se on, tai pidettävä kauluria.


Ke 12.2.2014
Kulo ei varo tassuaan juuri yhtään ja ydin on jatkanut pienentymistään. Se tietää ettei tassua saa nuolla, mutta yrittää olevasti vaivihkaa nuolla tai sijaistoimintona nuolee jotain muuta, esim. nyt meidän sohvaa. Kauluri ei ole enää mikään ongelma Kulolle, ei se siitä pidä mutta tulee kutsuttaessa heti luokse ja työntää päänsä kauluriin ja toisaalta osaa liikkua ja käydä lepäämään kaulurin kanssa. Ihanan sopeutuvainen ja järkevä. :)



To 13.2.2014
Kynnen ympäristö on hieman turpea ja punottava ja kynnen juuri näyttää hieman märkäiseltä ja kostealta. Tein sen mitä oli tehnyt mieli tehdä jo muutaman päivän: suihkuttelin kynnen vedellä niin että sain suurimman osan vanhasta kuivuneesta verestä pois. Tämän jälkeen kuivasin alueen, tiputin kynnelle ja etenkin sen tyvitaskuun muutaman tipan Betadinea, annoin sen kuivua ja lopuksi tuprautin kynteen ja etenkin tyvitaskuun Bacibact-puuteria jonka toivoisin kuivattavan kosteaa tyven taskua. Potilas antoi niin luottavaisesti mun tehdä vaikka mitä käpälälleen ja on niin kiltti ettei yritä nuolla kipeää tassua (kauluri on edelleen käytössä öisin ja yksinollessa eli kun emme pysty valvomaan).


Pe 14.2.2014
Kynsi märkii ja on kostea. Aamulla oli mun mielestä pahempi kuin nyt päivällä. Kysyin neuvoa tutulta eläinlääkäriltä ja jatkan suihkutteluilla yms.


La 15.2.2014
Kynnen tyvi märkii ja ympäristö on turvoksissa. Poistan enimmän eritteen lapulla varovasti pyyhkimällä. Tekee varmaan kipeää, mutta Kulo ei inahdakaan ja antaa kiltisti mun hoitaa tassuaan. Suihkuttelun ja kuivauksen jälkeen kynsi näyttää ihan hyvältä. Vielä siinä näyttäisi juurella olevan hieman sellaista kudosta, joka varmaan vielä märkii pois. Lopuksi Betadinea ja Bacibact-puuteria ja sukka päälle. Kulolla on nyt kennelyskä niin limaisessa vaiheessa, että kauluria ei voi pitää. Samasta syystä Kulo on päässyt vain pissalle ja on lepäillyt tassuaan ja yskäänsä parannellen.

Tassu on suihkutettu ja kynnellä on Betadinea

Su 16.2.14
Kulon kynsi oli tänään aamulla ekaa kertaa muutamaan päivään ihan kuiva, eiliset Bacibact-puuteritkin vielä näkyivät! Ehkäpä erittäminen alkaisi loppua ja paraneminen voisi kunnolla ruveta alkamaan. :) Kynnen kohta on arka, eipä sitä muusta huomaa kuin siitä, että Kulo vähän viivyttelee kun antaa tassun hoidettavaksi. Meillä on onneksi vielä kipulääkettä jäljellä. Iltapäivällä kynnentyvi märki taas ja siinä oli kudosta, joka oli mätänemässä. Nypin kudosriekaleita pinsetillä ja sain kynnentyven aika siistiksi ja irtotavaraa vähennettyä. Kulolle taas pointsit siitä, kuinka hienosti se antoi tassunsa hoitaa. Ihan käsittämättömän kiltti tyttö... :)

Ma 17.2.14
Märkiminen on alkanut selvästi vähentyä. :) Kynnen yläosaan on alkanut muodostua tuommainen sarveisainepatti ja sen etupuolella on vereslihalla oleva kynnen ydin, joka vuotaa herkästi verta. Ostin tänään Tanjan vinkistä Cothivat-haavasumutetta, joka on alkoholipohjainen kasviuutteita sisältävä desinfioiva tuote, pitäisi kuivattaa kynnenpohjaa, vähentää bakteerien kasvua ja edistää haavan paranemista. Tuote tuoksuu voimakkaasti yrteiltä ja estää Kuloa nuolemasta haavaa.


Ti 18.2.14
Kynnenpohja ei märi ja näyttää muutenkin paljon kuivemmalta. Varpaan turvotus kynnen ympärillä on vähentynyt ja alue alkaa kaikin puolin näyttää siistimmältä. Eihän tuo outo möllykkäkynsi mikään kaunotar ole, saas nähdä millainen kynsi siihen kasvaa. Kulolla on öisin sukka tassussa. Se on Kulon mielestä kätevästi mukana kulkeva kiva lelu! :D

La 22.2.2014
Kynsi ei enää eritä ja se on alkanut kasvaa kokoa, jotain siis on kasvamassa tilalle/päälle. :) On kauniin punertava ja päässä sarveisemman näköistä materiaalia. Yritän huomenna laittaa kuvan. Herkästi vuotelee edelleen verta. Kulo pääsi eilen hoitamaan kynttään, oli nuollut varpaan märäksi. Laitoin Cothivetiä ja siteen päälle ja tänään näytti hyvältä. Kyllä tämä tästä, hidasta puuhaa kyllä on tuo kynnen uudistuminen, kohta kaksi viikkoa täynnä ja edelleen ihan vaiheessa.

Ti 25.2.2014
Kynnen päässä oleva kuiva sarveiskudos on lähtenyt pois. Ydin möllöttää punertavana ja kosteana, se on kasvanut kokoa mutta sen päälle ei ole muodostunut suojaavaa kerrosta vaan vuotaa helposti verta. Kynsi näyttää nyt muuten siistiltä. Arki kynnensuojaamisineen on haasteellista, kun ulkona on märkää sohjoa. Lenkille pehmustan tassun siteellä, suojaan sen kosteudelta kumikäsineellä ja ulkoisilta naarmuilta yms. tassutossulla, mutta käytännössä tassu on aina märkä kun päästään lenkiltä kotiin. Cothivet-suihkeen tuoksu ei tätä hoitoemoa estä nuolemasta tassuaan, joten tassun päällä on pakko pitää pahanhajuinen sidos päällä kun emme ole kotona/vahtimassa. Ei oikein raaskisi kauluriakaan käyttää toisella.


Ti 4.3.2014
Kynnen vaaleanpunainen ydin on edelleen näkyvillä, mutta nyt sen pinta on hieman paksumman ja sitkeämmän oloinen kuin viikko sitten, eikä IHAN niin herkästi vuoda enää verta, vaikka herkkä ja hauras edelleen onkin. Kynnen tyvestä puskee jotain tuollaista kovaa vaaleaa tavaraa, liekö sarveisainesta koska on niin kovaa. Näinkö se uusi kynsi kasvaa ytimen päälle?


To 13.3.2014

Kynnen tyvestä on lähtenyt kasvamaan uusi kynsi ytimen päälle. Kun kasvu alkoi, se on tuntunut tapahtuvan aika nopeastikin. Ydin on jo pääosin peittynyt uudella kynnellä, mutta päässä on vielä iso aukko josta ydin pilkottaa. Kynsi kipeytyy suojaamattomana, mutta ei enää vuoda verta.

Multa on kysytty, mitä tassutossua olen tassussa pitänyt, kun se pysyy niin hyvin Kulon vauhdissa. Tämmöiset halppistossut (klik!) ovat ajaneet asiansa, kestävät Kulon käytössä viikon (jos sitäkään) mutta pysyvät jalassa vaikka eilenkin veteli kyntöpellossa. Älkää suotta yrittäkö löytää vesitiivistä tossua, vaan vuoratkaa ulkotossun sisus: esim. mesoft-taitos kynsien kohdalle, kumihanska päälle ja ryppyteipillä kiinni ja ulkotossu tähän päälle. Näin parantuvaa kynnentynkää vasten on aina puhdasta materiaalia eikä pääse tossussa muhivat pöpöt haavapinnalle.  Kulo on perjantaista saakka saanut juosta vapaana, eli reilun kuukauden ulkoili hihnassa. Nyt muutamana viime päivänä rasitus on ollut suurempaa (tassutossu ei aina ollut mukana ja mentiin ryppyteippiviritelmällä joka ei oikein pysy, ja on juossut koiralaumassa kovaa kyytiä), ja minusta tuntuu että ydin on hieman vetäytynyt /kulunut syvemmälle ja uuden kynnen reuna vähän repsottaa (kuvassa valkoinen kohta). Eli malttia vielä pari viikkoa niin saadaan kynsi kuntoon! :)


Ti 18.3.2014
Näytän Kulon kynttä eläinlääkärille, ja hän julistaa sen hienosti parantuneeksi ja ettei enää tarvitse suojata sitä! :) Kynsi voi jäädä paksummaksi, tai se voi ajan myötä muuttua normaalimman näköiseksi.


KATKIHAMPAAN TARINA

La 8.2.14
Huomaan iltapäivällä, että Taon vasen yläkulmahammas on katkennut niin että vaaleanpunainen ydin näkyy. Koira ei tunnu hirveästi aristavan suutaan, mutta huomaan että se käyttää mieluummin oikean puolen suuta leikkiessään. Se syö ruokansa ja lunta hyvällä halulla, eikä näytä tässä varovan suutaan. Selviää että viikonloppuna emme pääse koirien hammashoitoa osaavalle eläinlääkärille. Samalla heitän jo mielessäni hyvästit meidän ekoille agilitystarteille 22.2., kuukausi kun pitää olla väliä dopingsäännösten mukaan rauhoittamisesta, ja tiedän että tätä hammasta ei korjata ilman nukutusta. Toivon että hammas säästyisi. Pulpa-amputaatiossa suositellaan hampaan hoidattamista 48h sisään hampaan katkeamisesta, mutta se ei ole mahdollista meidän kohdallamme koska emme pääse eläinlääkäriin. Toinen toivo elää juurihoidossa.














Ma 10.2.2014
Soitan heti aamusta Tampereen Univetiin ja saan ajan hammaslääkärille kymmenen aikoihin. Ajat menevät ihan muutamassa minuutissa, joten kiitän onneani. Olen töissä josta en pääse irroittautumaan, joten Henkka hakee kesken työpäivänsä Taon kotoa ja vie lääkäriin. Selviää että Treen Univetin hammashoitoihin erikoistunut lääkäri osaa vain poistaa hampaita, ei tehdä juurihoitoa tai pulpa-amputaatiota. Henri soittaa mulle ja kiellän hampaan poistamisen. (Hampaan poistaminen heikentäisi Taon leukaluuta eikä siihen ole mitään syytä, kun hampaan voi juurihoitaa osittain tai kokonaan.) Mielessä pyörii sanat "Mitä v*ttua??" Miten sellainen ihminen voi kutsua itseään eläinten hammashoitoihin erikoistuneeksi lääkäriksi, jos ei tuon enempää pysty sitten oikeasti tekemään? Kaikeksi onneksi meille järjestyy Tampereen Univetin ystävällisellä avustuksella vielä samalle päivälle aika Hattulan Univetiin, johon lähdemme puoli neljän maissa ajelemaan heti töistä päästyämme. Pääsemme eläinlääkärin vastaanotolle klo 16.50, ja pikaisen tutkimisen jälkeen ell antaa Taolle rauhoitteen ja kertoo että 5-10min päästä tullaan hakemaan. Tao nukahtaa melkein heti. Kuluu puoli tuntia ja ketään ei kuulu, Tao alkaa jo heräillä. Väsymys painaa ja oma pinna on tavallista kireämmällä, mutta saan puristettua itsestäni ystävällisen ilmeen mennessäni vastaanottoon kysymään että pääsisikö Tao pian toimenpiteeseen. Hieman kireän oloinen eläinhoitaja tulee hakemaan Taon, joka jo meinaa nousta ylös mutta on vielä aika tokkurassa. Me lähdemme kuluttamaan aikaamme Hattulan huudeille muutamaksi tunniksi.

Kahdeksan jälkeen ell soittaa että toimenpide on tehty ja Tao on tuotu heräilemään. Palaamme sairaalaan ja eläinlääkäri kertoo seikkaperäisesti röntgenkuvien avulla, että Taolle on tehty osittainen juurihoito, jolloin hammas jää eläväksi. Juurikanavan ja paikan väliin on asennettu eriste ja hampaan kärkeen muovipaikka. Taolla on vielä laaja juurikanava, kuten nuorella koiralla kuuluukin. Tarkoituksena on saada juurikanava pienenemään ja varmistua apexalueen sulkeutumisesta, juurihoito tulee todennäköisesti ajankohtaiseksi 1-2 vuoden sisällä. Hampaan tilaa seurataan kontrolliröntgenkuvin, joista ensimmäinen tulee tehdä puolen vuoden kuluttua.

Hampaan jälkihoito-ohjeisiin kuuluu pehmeä ruoka noin viikon ajan ja puruluiden ja vetoleikkien välttäminen noin 4 viikon ajan. Kulmahampaan paikkaa seurataan, samoin hampaan väriä. Jos hammas vaihtaa väriä (punertaa tai sinertää), on se merkki hampaan tulehduksesta ja ytimen kuoliosta ja hammas tulee juurihoitaa.

Toimenpide on tehty anestesiassa ja heräämöstä alkaa kuulua kova ulvonta. Tämä kuulemma on yleinen reaktio opiaatteihin, joihin liittyy niiden aiheuttamat lievät hallusinaatiot. Menen ulvovan Taon luo. Sillä on pupillit pienet ja silmät seisovat suurina päässä, on todella pelottavan ja hulun näköinen. Se tunnistaa minut heti ja yrittää häntää heiluttaen kammeta tassuilleen ja tulla luokse. Läsnäoloni tuntuu rauhoittavan sitä. Istuskelemme Taon vieressä ja odottelemme että se heräisi. Pian se on jo sen verran tolkuissaan että Henkka kantaa sen autoon ja ajelemme kotiin. Automatkalla Tao on vielä aika sekaisin, mutta napakalla komentamisella asettuu aina makaamaan. Kotona se on virkistynyt mutta käyttäytyy kuin humalainen. Halaan sitä pitkään ja on pakko kokeilla muutama tokojuttu, kohtalaisen hauskan näköistä kun humalainen koira tokoilee. :D

Ti 11.2.2014
Taon hampaan kärki punoittaa 4mm matkalta hampaan kärjestä mitaten. Juuri nyt olen niin väsynyt ja kypsynyt että en jaksa tehdä asialle mitään. Jos soitan Hattulaan, niin käskevät varmasti ajella sinne näytille, ja rahaa palaa taas ihan hirveästi. Mä en jaksa nyt tehdä mitään muuta kuin mennä nukkumaan ja toivoa parasta. Alla on kuvat mutta niistä ei värimuutos kyllä juurikaan näy, luonnossa näkyy paljon selvemmin.




Ke 12.2.2014
Hammas on saman näköinen kuin eilen; kärki punoittaa 4mm alueelta entiseen tapaan. Mietin että hampaan kärkihän ON kuollut - siihen on tehty juurihoito, joten ehkä värinmuutos selittyy sillä. Jatkan tilanteen seuraamista..

Su 16.2.14
Hammas näyttää ihan samalta kuin aiemmin, ehkä jopa hieman paremmalta, ihan kuin kärjen väri olisi hieman vaalentunut. :) 

Ma 17.2.14
Tao oli pihalla mun seurana, kun haravoin vesisateessa (jep jep, helmikuuhan se!). Se halusi koko ajan järsiä jotain, en ole edes ennen tajunnut että se on tuollainen majava! Koko ajan sai olla olla kieltämässä. Jopa jäätä olisi pureskellut hän. Se ei nyt vaan passaa. Olen miettinyt hampaan kohtaloa ja olen melko varma, että hammas katkesi kun Tao pureskeli umpijäistä hirvenluuta, joita olin antanut koirien mukaan Teiskoon, suoraan pakkasesta otettuna.


LENSSUKUONOJEN TARINOITA

Ma 10.2.2014
Tao saa aamulla kuivan yskänpuuskan, joka kuulostaa aivan siltä kuin sillä olisi karva poikittain kurkussa. En mieti asiaa enempää, koska nyt on päällimmäisenä mielessä Kulon kynsi ja Taon hammas. Epäilykset heräävät, kun ruokatauolla vilkaisen kännykästä fb:n ja treenikaverilla on kennelyskä. Epäilyt varmistuvat, kun kotona Tao ottaa meidät innolla vastaan saaden tiukan yskänpuuskan. Ajelemme hammasoperaatioon Hattulaan ja kerron heti vastaanotossa tilanteemme ja menemme sivummalle odottamaan vuoroamme. Tao saa lääkärin vastaanotolla tiukan yskänpuuskan ja räkii isoja sitkeitä räkäklönttejä lattialle. Sen hengitysäänet ovat onneksi puhtaat. Tao on muuten virkeä. Sille määrätään hampaan takia ab-kuuri, josta on todennäköisesti hyötyä myös kennelyskään, ainakin mikäli siihen liittyy viruksen lisäksi bakteeri-infektio. Luulisi sen ainakin pienentävän pneumonian riskiä.

Tässä kätevä tapa kokeilla, onko koirallasi kennelyskä: Paina kevyesti sen henkitorvea ja katso provosoiko se yskänpuuskan.

Ti 11.2.2014
Edelleen koiristamme vain Tao oireilee. (Benson on lapsellinen ja tuntuu taantuneen pennun tasolle.) Tao saa yskänpuuskia ja niistää sisäänpäin. Se on kuitenkin varsin virkeän oloinen ja ruoka maistuu. Teemme lyhyen ulkoilun. Ulkona Taoa ei yskitä ollenkaan, liekö viileä ilma rauhoittaa oireita.Taon nielu on täynnä vaaleaa limaa, sen syvemmälle en ala syynäilemään. ;)

Ke 12.2.2014
Taon yskä on muuttunut kuivemmaksi ja se ei enää yski niin voimallisesti keuhkojaan pihalle vaan sellaista kurkkuyskimistä. Yskänpuuskaa ei tule enää niin helposti, esimerkiksi kun Tao otti Henkan vastaan niin ei yhtään yskittänyt. Tao on virkeä ja ruokahalut ovat mainiot! Mun pitää koko ajan rajoittaa sen tekemistä, koska se leikkisi ja juoksisi entiseen malliin. Tao ei ole missään vaiheessa ollut yhtään väsähtänyt. Vaikuttaisi että me ehkä tämän osalta päästäisiin helpolla, uskaltaako tätä edes sanoa..? :)

To 13.2.2014
Tao on yskähdellyt muutaman kerran kuivasti, muuten on ihan oma itsensä ja täynnä virtaa. Myös Kulo ja Benson ovat yskähdelleet muutaman kerran, ikäänkuin kurkussa olisi jotain pientä. Eivätköhän nekin tämän taudin koe... Molemmat ovat muuten omia itsejänsä.

Pe 14.2.2014
Tao yskähtelee edelleen, ehkä vähän lohkeavasti. Kulokin on alkanut yskiä. Se yskii semmoisia pieniä kurkkuyskäisyjä joiden johdosta lattialle lentää räkää. Kulo on jotenkin väsähtäneen oloinen ja tänään otetaankin oikein tosi iisisti. Yllättäen puudeli ei ole oireillut yhtään. :) 

La 15.2.2014
Pahus, Taokin yskii edelleen. Yskä on ihan kuivaa. Tauti tuntuu iskeneen Kuloon voimakkaammin kuin Taoon. Se yskii paljon enemmän ja yskiminen ei liity tilanteisiin, joissa se riehaantuisi. Kulo on pitkin päivää yskinyt sellaisia isoja limakasoja, joihin puudeli haluaisi heti työntää nenänsä. Se onkin saanut enimmäkseen lepäillä suihkussa. Kulo on tänäänkin ollut aika väsähtäneen oloinen, tosin se oli ihan hajalla kun lähdin Taon ja Bensonin kanssa ulos ja se tajusi jäävänsä kotiin. Kulo oli murjottanut ihan vakavana. Luun sai lohdutukseksi kaluttavaksi. Benson on yskähdellyt joitain yksittäisiä kertoja, mutta muuten se on ollut normaalin oloinen. Benson on ruvennut parin vuoden tauon jälkeen saamaan päivittäisiä puudelihepuleita. Yhtäkkiä on vaan pakko murista ja juosta edestakaisin. Ehkä lenkkeilyn vähäisyys näkyy energiana, joka on pakko purkaa näin. Puudelihepuleita on hauska seurata, siinä saavat lenkillä viattomat polun varren risutkin kyytiä jos sattuvat vauhdikkaan puudelin tielle!  

Su 16.2.14
Kulo yski yöllä niin paljon, että vein sen suihkuhuoneeseen. Siellä on vähän lattialämmitystäkin, varmaan ihan hyvä toipilaalle. Muuten Kulo alkaa nyt näyttää pirteämmältä. Ei yski sellaisia limakasoja kuin eilen, vaan yskä on kuivempaa, mutta köhii edelleen ihan jatkuvasti. Tao yskii edelleen muutamia kertoja. Puudeli on yskäissyt pari kertaa.

Ma 17.2.14
Kulo yski yöllä jokusen kerran. Päivällä yskiminen on edellispäiviin verraten kuivempaa ja hillitympää, edelleen sitä tosin tulee myös ihan levossa ollessakin. Taokin valitettavasti yski vielä jokusen kerran.

Ti 18.2.14
Kulo yskii jkv kun se innostuu, mutta muuten yskiminen on selvästi vähentynyt. Tao taitaa olla lopettanut yskimisen. :) Puudeli on terve kuin pukki!

La 22.2.2014
Kulokaan ei enää keskiviikon jälkeen yskinyt enää yhtään. Sekä Taon että Kulon kennelyskä kesti noin viikon niin, että ekat pari päivää yskivät limaisia lunsseja (Kulo enemmän). Kulo oli ekat päivät väsynyt, Tao oli koko ajan virtaa täynnä. Benson säästyi tältä taudilta tai todennäköisesti sairasti sen oireettomana. Sitkeä pikkubuudeli! :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti