Joannan tokoseminaari

Joanna H tuli Puolasta Suomeen t-leirille ja Riitta oli järkännyt hänen koulutusiltansa Tamskin hallille. Tämä oli kolmas kerta, kun sain mahdollisuuden kuulla Joannan oppeja, ja odotin kovasti iltaa. Tänäänkään ei tarvinnut pettyä, Joanna on kyllä ihan mahtava persoona, joka on tehnyt töitä monenlaisten koirien ja ongelmien kanssa ja jolla on perusteltuja näkemyksiä asiaan kuin asiaan :)

Pennun kanssa Joanna työstää pohjia ja vasta pennun saadessa ikää, kehonhallintaa ja kognitiivisia kykyjä hän alkaa työstää varsinaisia tokoliikkeitä. Joanna tekee mm. seuraavia harjoituksia pennun kanssa:

- etutassut kulhon päällä pyöriminen molempiin suuntiin (kehonhallinta, takapään kääntäminen, pohjia seuraamisen käännöksille)
- vireenhallinta (nostaminen/laskeminen)
- leikkiminen (aktiivisuus)
- leikkiminen (lelun vaihto, leikin säännöt)
- kuollut lelu
- kohti/poispäin työskentely (focus ohjaajaan / irtoaminen)
- katsekontakti
- ohjaajan tunnetila
- käsikosketus
- vauhtiharjoittelu (lujaa lelulle/kohteelle juokseminen)

Kaikessa toiminnassa Joanna hakee pennun kanssa balanssia, työstäen vastakohdista (esim. vireen nostaminen/laskeminen) sitä joka ei vallitse niin vahvana tai ylläpitäen kumpaakin puolta yhtä vahvana.

Vireenhallinta (nostaminen/laskeminen) + lelu/nami-erottelu
- Joannalla on eri käskysanat namille (free) ja lelulle (catch)
- alkuun hän työstää pelkkää vaihtoa namista leluun ja päinvastoin, niin että toisessa kädessä on lelu ja toisessa nami ja pentu oppii vihjesanasta vaihtamaan lelusta namiin tai päinvastoin. Hän ei tässä alkutreenissä mieti pennun virettä, mutta muuten tarkkailee pennun toimintaa ja pitää huolen, että pentu oppii tekemään vaihdon palkan välillä vihjesanasta, ei esim. käsieleestä (esim. namikäsi tulee tiettyyn asentoon)
- sitten kun vaihto alkaa onnistua (pentu leikkii hyvin, vaihtaa nopeasti namiin ja syö hyvin), hän alkaa työstää erilaisia osa-alueita
--- nopeita vaihtoja (pentu vaihtaa salamannopeasti vihjesanasta namista leluun tai päinvastoin)
--- kuuntelua ja avoinna olemista (pennun leikkiessä lelulla sille sanotaan nami-vihjesana ja kun pentu irrottaa lelusta ja on juuri tavoittelemassa namia, sanotaankin lelusana ja pennun tulee välittömästi palata lelulla leikkimään)
--- virettä (ja tätä eniten. Joanna leikkii pennun kanssa vauhdikkaasti nostaen tämän vireen korkeaksi, ja sitten vaihto namiin - syöttää useamman namin rauhalliseen tahtiin pennun vireen alas laskien, ja taas vaihto leluun ja vire tappiin)
- pennun kehittyessä yllättävyyttä ja vaihtotahtia lisätään, lisäksi haastetta voi lisätä heiluttamalla sitä palkkaa houkuttelevasti, jota pentu ei saa ottaa (esim. pentu edessä, heilutetaan lelua houkuttelevasti ja annetaan namikäsky - tällä voi työstää myös silmänkäyttöä)
- tämän lelu/nami-erottelun avulla voidaan parantaa sekä lelun että namin arvoa, koska huonompaa palkkaa seuraava parempi palkkaa vahvistaa huonomman palkan arvoa

Leikkiminen / aktiivisuus
- Joannalle on tärkeää, että pentu tarjoaa aktiivisuutta ja tätä pystyy hyvin työstämään leikin keinoin
- vetoleikissä leikin ollessa kuumimmillaan hän passivoittaa oman toimintansa, jolloin todennäköisesti pentukin passivoituu. Joanna poimii jonkun pennun tarjoaman aktiivisen toiminnon, esimerkiksi jos pentu vetää lelua hieman. Palkkana tästä pennun aktiivisuudesta on oman leikin muuttuminen takaisin aktiiviseksi. Alkuun vain yksi tällainen passiivinen hetki kesken leikin, mutta vähitellen työstetään niin että ohjaaja voi olla passiivinen koiran kiskoessa aktiivisesti lelua
- kun koira saadaan leikin yhteydessä aktiiviseksi suhteessa ohjaajaan, on helpompaa työstää myös varsinaisissa tottelevaisuusharjoituksissa tätä samaa koiran aktiivisuutta

Leikkiminen (lelun vaihto, leikin säännöt)
- Joanna opettaa leikin säännöt, näitä ei ehditty käydä kovin tarkasti läpi mutta yksi oli se, että pentu leikkii juuri sillä lelulla millä hän on päättänyt että leikitään. Tätä Joanna työstää leikkimällä kahden lelun leikkiä ja palkanvaihtoa eriarvoisilla leluilla

Kuollut lelu
- Joanna työstää tätä niin että hän ottaa pentua pannasta kiinni, hetsaa lelulla, laittaa lelun maahan, peruuttaa pennun kanssa kauemmas lelusta ja vapauttaa lelulle
- Seminaariin osallistui Kulon pentu Popa, jolla on positiivisena ongelmana se, että se menee halulla kuolleelle lelulle, mutta omii sen eikä halua vaihtaa sitä ohjaajallaan olevaan leluun. Tämä on positiivinen ongelma siksi, että se kertoo koiran ominaisuuksista hyvää ja on työstettävissä oleva juttu:
--- kahden lelun leikkiä työstetään sellaiseksi, että koira pystyy tekemään todella nopeita nopeasti vaihdon ohjaajan toisessa kädessä olevasta lelusta toisessa kädessä olevaan leluun. Kun tämä sujuu, toinen lelu laitetaan maahan ja ohjaaja pitää kiinni lelun narusta mutta itse lelu tosiaan on koiran saatavilla maassa. Ohjaaja leikittää pentua kädessään ilmassa olevalla lelulla, ja sitten antaa lelu-palkkakäskyn -- pentu vaihtaa maassa olevaan leluun. Pian tämän perään uusi lelunvaihtokäsky, jolloin pentu vaihtaa takaisin ohjaajan kädessä olevaan leluun. Mikäli pentu yrittäisi omia maasta poimimansa lelun, tämä on helppoa estää koska ohjaaja pitää lelun narusta kiinni. Kun vaihto ohjaajan kädessä olevan ja ohjaajan edessä maassa olevan lelun välillä toimii, voidaan vähitellen lisätä maassa olevan lelun etäisyyttä ohjaajasta ja näin saadaan vahvistettua varsinaista kuollut lelua ja nopeaa vaihtoa ohjaajan kädessä olevaan leluun.

Kohti/poispäin työskentely (focus ohjaajaan / irtoaminen) + katsekontakti
- Joanna vahvistaa poispäintyöskentelyä, mutta myös kohti ohjaajaa työskentelyä haluten säilyttää tässä sopivan balanssin, eli koiran tulisi tarjota irtoamista (esim. lähellä tai vähän kauempana olevalle kohteelle) ja aktiivisuutta kohti ohjaajaa sopivassa suhteessa. Jos irtoaminen on vahvempi (itsenäinen pentu), vahvistetaan kohti ohjaajaa toimimista.
- Joanna peruuttaa pennun edessä. Mikäli pentu huitelee/irtoaa kovasti, sen voi laittaa hihnaan. Tarvittaessa Joanna sanoo pennun nimen, tätä ei kuitenkaan kannata ajoittaa hetkeen jolloin pentu keskittyneenä tutkailee jotain omaansa, vaan kun pentu on otollisessa mielentilassa. Kun pentu vilkaisee Joannaa silmiin, Joanna sanoo palkkasanan ja palkkaa pennun esim. namilla ihan eteensä lähelle jalkojaan. Näin Joanna vahvistaa pennun halua työskennellä kohti/lähellä itseään. Hän myös liittää harjoitukseen katsekontaktisanan, jota myöhemmin voidaan selventää vielä häiriötreenillä (pennun tulee häiriöitä vilkuilun sijaan hakea katsekontaktia), ja luo tällä pohjan seuraamistreenille jolloin katsekontaktin pysyminen tippumatta on jo työstetty erillisenä harjoituksena pennun kanssa.

Ohjaajan tunnetila
- Joanna aivopesee pennun ajattelemaan, että jos hän on ahdistunut, jännittynyt, surullinen, vihainen, pennun ensimmäinen ajatus olisi: "Jee, kohta me leikitään ja pidetään yhdessä hauskaa!". Tämän Joanna toteuttaa leikkimällä pennun kanssa ollessaan itse eri tunnetiloissa. Hän hakeutuu leikkimään itselleen epämukaviin paikkoihin, esim. missä on paljon vieraita ihmisiä (ihmetellen, oudoksuen) katselemassa, tai jossa on riski että joku tulee pyytämään häntä poistumaan pentunsa kanssa. Voisi myös hyödyntää jos on vanhemman koiran kanssa kisoissa, oman kisajännityksen pennun kanssa leikkimiseen.

Käsikosketus
- Joanna hyvin varhaisessa vaiheessa opettaa koiran tekemään käsikosketusta ja varioi käden sijaintia: ylhäällä, maassa, koiran korkeudella jne. Tätä taitoa hän myöhemmin hyödyntää monella eri tavalla, esimerkkinä seuruun ja kaukokäskyjen opetus.

Seuruun opetus
- Joanna aloittaa seuruun opetuksen vasta puolivuotiaan tai vähän vanhemman pennun kanssa, jotta pentu olisi riittävän valmis seuraamisharjoitteluun ja toisaalta Joanna on työstänyt eri seuraamisen pohjataitoja (perusasentoon tuleminen, katsekontaktin hakeminen, käsikosketus, takaosan käyttö vadilla) erillisinä harjoituksina joten seuraamiseen on jo tehty hyvää pohjaa.
- Joanna opettaa seuraamisen käsikosketuksen kautta: käsi on reiden sivulla siinä kohtaa, ja sillä korkeudella, jolla halutaan koiran kuonon sijaitsevan. Joanna tavoittelee pää korkealla seuraavaa koiraa. Kiinnitettävä huomiota, että käsi ei ole liian korkealla, jottei pentu opi pomppimaan yltääkseen koskemaan käteen. Ei ole väliä, pitääkö pentu kuonon koko ajan kiinni kädessä vai ei. Palkkasana ja palkka tulevat aina pennun tökätessä kuonolla kättä, ja tätä kun riittävästi tekee, vahvistuu pennun halu tehdä käsikosketus ja pitää pää siinä asennossa, jossa se on käsikosketuksen aikana. Joanna sitten alkaa häivyttää kättä. Hän ottaa käden pois, ja tuo sen takakautta takaisin oikeaan kohtaan. Takakautta siksi, että tällöin koira saa kontaktin käteen vasta kun se on koiran kuonon yläpuolella ja tämä tukee sitä, että koiran on pidettävä päätään mahdollisimman korkealla nähdäkseen mahdollisimman nopeasti käden. Joanna myös luo säännön käsikosketukselle: kättä saa koskea vain kun se on oikeassa seuraamiskohdassa, ei esim. silloin kun se on koiran pään vierellä. Tätä täytyy työstää riittävästi häiriöharjoittelulla tuomalla kättä "vääriin kohtiin", jotta saadaan koira ymmärtämään asia, tällöin koira tarjoaa entistä aktiivisemmin sitä päänasentoa, jonka se liittää käsikosketukseen. Kun tämä onnistuu suoraa kävellen, Joanna alkaa työstää käännöksiä, näissä hän ennen käännöstä teettää koiralla käsikosketuksen ja näin aktivoi koiraa käännöksen ajan pitämään pään oikeassa asennossa. Myös lisätään häiriöt, joita voi avustajan tekemien häiriöiden lisäksi olla myös pinnanmuodot ja erilaiset alustat. Joanna teettää seuraamista esim. muovipussien tai erilaisten kohoumien yli. Kun koira kykenee selviytymään näistä kontaktiaan pudottamatta ja oikeaa paikkaa menettämättä kehonsa halliten, otetaan harjoitteluun mukaan ihmishäiriöt: avustajia pyydetään istumaan maahan hajareisin ja Joanna seurauttaa koiraa ihmisten jalkojen yli. Kun tämä sujuu, hän kävelee avustajien jalkojen yli niin, että koira joutuu kulkemaan läheltä avustajan kasvoja. Tämä on kuulemma erityisen hyödyllinen harjoitus ihmisujoille koirille, jotka saavat itseluottamusta tassutellessaan yhdessä ohjaajan kanssa vieraiden ihmisten päältä ja yli.

Kaukot
- Ei käyty varsinaisen tarkasti läpi kaukojen opettamista, mutta Joanna kertoili, että hän päättää vasta puolivuotiaan tai vanhemman koiran kanssa kummalla tekniikalla koira tekee kaukot: etu- vai takatassut paikoillaan pysyen. Joanna pyytää koiraa istumaan, laittaa käden maahan koiran etutassujen eteen ja pyytää koiralta käsikosketusta. Koira joutuu menemään maahan kyetäkseen tekemään käsikosketuksen. Tällöin Joanna tarkkailee koiran toimintaa: pysyykö sillä taka- vai etupää tässä paikoillaan sen käydessä makaamaan käsikosketusta tehdäkseen. Tämän tarkkailun tuloksena Joanna päättää, kumpi on koiralle luontaisempi vaihtotyyli.
- Joanna hyödyntää esim. hihnaa maassa kaukotreenaamisessa; koiran hyppäytettävä etutassut hihnan yli esim. seiso-istu-vaihdossa ja tällä saadaan asento riittävän lyhyeksi.

Siirtymät + kehääntulot
- Joanna kyllästyi kalastelemaan terrieriään liikkeiden välissä ja keskittyi vahvistamaan näissä koiran aktiivisuutta itseään kohtaan seuraavalla harjoitteella:
1) Ota koiraa pannasta kiinni, ja näytä sille kädessäsi olevaa lelua innostaen. Voit tarpeen vaatiessa liikkua samalla.
2) Laita lelu taskuusi koiran nähden, tarvittaessa jatka edelleen liikettäsi ja ehdottomasti pidä edelleen koiraa pannasta kiinni
3) Päästä pannasta irti ja samanaikaisesti suoristaudu -- koiran tulisi tarjota sivulletuloa (voit alkuun antaa vihjesanan jos koira ei kertakaikkisesti ymmärrä tarjota sivulletuloa)
4) Palkkaa koira
--- Kun tämä sujuu, kohdan 4) tilalla koiran tultua sivulle älä palkkaakaan koiraa, vaan kävele muutama askel kohti kuvittelemaasi ensimmäisen/seuraavan liikkeen aloituskohtaa. Kuvitteelliseen kohtaan päästyäsi pysähdy, ja sitten palkkaa koira. Koiran tulisi kulkea vierelläsi, mutta jatkuva katsekontakti ei ole välttämätön ellet halua että koira koko koekehän ajan joka siirtymässä on jatkuvassa katsekontaktissa. Voi esim. riittää, että koira kulkee sivullasi pääsääntöisesti sinuun katsoen, mutta voi vilkaista häiriötä tai kentällä olevia asioita, kunhan se sitten nopeasti taas jatkaa sinun tuijottamistasi. Jos koira juoksee pois luotasi, käänny ympäri ja kävele toiseen suuntaan. Et katso koiraan, et houkuttele sitä, vaan kävelet vain poispäin. Treenipaikka kannattaa ehkä suunnitella sellaiseksi, että koira ei pääse palkkaamaan itseään poissa luotasi, ajatumaan turvallisuusriskiin (omaan tai toisen ihmisen tai koiran) tms vaan ajatus on että käännyttyäsi poispäin koirasta se palaa luoksesi ja tarjoaa paikkaa vasemmalla puolellasi yhdessä sinun kanssasi. Tällöin jatkat kävelyä kohti alkuperäistä kuviteltua aloituspaikkaa (eli ei päämäärätöntä kävelyä vaan tätä harjoitusta tehdessäsi pidä mielessäsi, että tämä tähtää siirtymiin koekehässä) ja taas mikäli koira karkaa luotasi, teet u-käännöksen. Ideana on se, että koira saa palkan vasta kun se on kulkenut muutaman askeleen kanssasi niin että saavutatte päättämäsi seuraavan liikkeen aloituskohdan. Ja tähän päästyänne pysähdyksen jälkeen palkkaa koira.
- On tärkeää työstää tätä harjoitusta paljon ja sellaisissa tilanteissa, jotka vievät eteenpäin koiran toimintaa koekehässä. Joanna tekee tämän harjoituksen aina ennen koekehään/treenikehään menoa, ja treeneissä kokeenomaisissa treeneissä. Ennen hänellä oli koekehässä ongelmana se, että liikkeen loputtua, sosiaalisen palkkauksen jälkeen, hän joutui pyytämään koiraansa mukaan siirtymään. Tällöin asetelma oli sellainen, että hän oli aktiivisempi ja koira passiivisempi osapuoli, mikä vaikutti seuraavan liikkeen mielentilaan. Tätä hän työstää viemällä edellä kuvattua harjoitusta hieman eteenpäin: Joanna teettää koiralla jonkun koeliikkeen, esim. noudon. Koiran palautettua kapulan Joanna ottaa siltä kapulan suusta, antaa sosiaalisen palkan, sitten hän ottaa koiraa pannasta kiinni, heiluttaa sille lelua niin että koira tahtoo lelun, laittaa lelun taskuunsa, päästää irti pannasta ja tekee siirtymän seuraavan liikkeen aloituskohtaa ja tähän kohtaan päästyään palkkaa koiran. Tällä hän on saanut siirtymät sellaisiksi, että koira tarjoaa aktiivista yhdessäoloa ja -kulkemista, ja tämä koiran aktiivisuus siirtyy koekehässä seuraavaan liikkeeseen.

Nouto - pito
- Joanna työstää noutoa paljon lelulla ja erilaisilla esineillä. Hän käyttää littanaa patukkaa, jolloin koiran on purettava leuat yhteen jotta lelu pysyy leikissä sen hampaissa. Joanna yrittää kiskoa lelun suoraan sivulle pois koiran suusta. Sama juttu muilla esineillä. Noutokapuloilla hän harjoittelee asiaa esim. tunnarikapulalla (koiran tultua sivulle yrittää vetäistä kapulan suoraan sivulle pois suusta), ja lisäksi hänellä on erityinen noutokapula, jonka toinen laippa puuttuu ja tällöin kapulan saa vetäistyä pois koiran suusta mikäli koiran ote ei ole riittävän tiukka. Jos ongelmana on koiran löyhä ote /kapulan pyöräyttäminen palautuksessa, hän laittaa kapulan laippapäähän narun, josta koiran lähestyessä kapula suussa kohti palautusasentoa, voidaan nykäistä kapulaa koiran suusta suoraan sivulle ja näin vahvistaa koiran ajatusta siitä, että kapulaa on purtava tiukasti ja vakaasti myös palautuksen ajan. Usein koira tuo palautuksen alun hyvällä vauhdilla kapulasta vakaasti kiinni pitäen, ja suu alkaa käydä koiran valmistautuessa sivulletuloon.

Lopussa juteltiin jäljestämisestä. Joanna oli Suomessa tutustunut metsäjälkeen, ja ihastunut siihen kovasti, etenkin siihen kuinka hyvä harrastus se on koiran näkökulmasta. Hänen terrierinsä on syttynyt jäljestämiseen, ja jäljestämisen kautta Joanna on voinut työstää terrierinsä pitkäjänteisyyttä työskennellessä. Aluksi terrieri hetken aikaa jäljestettyään sai ilonhepulin, mutta kadotti tällöin rakastamansa jäljen. Koira on nyt oppinut jäljestämään keskittyneesti 15-20 minuuttia ja tämä pitkäjänteisyyden oppiminen jäljellä on lisännyt sen pitkäjänteisyyttä myös tokokehässä. Joannan kisavalmistelut ennen tokokoetta alkavat ko terrierin kanssa jo edellispäivänä, jolloin hän käy koiransa kanssa tekemässä jäljen. Koeaamuna hän tekee koiran kanssa tietynlaisen kävelylenkin, sitten koiran tulee nukkua tunti, ja sitten se on optimaalisessa vireessä koekehään. Tämä oli innostava esimerkki siitä, että tulee löytää omalle koiralle optimaalinen kisavalmistautuminen ja rutiinit.

Tokotreeniajatuksia

Voi että kun olisi aikaa näppäillä blogia vähän aktiivisemmin... Olisi niin paljon asiaa :)

Olin Jämillä tokon valmennusrenkaan syysleirillä kuunteluoppilaana kaksi päivää. Mikä ihana viikonloppu vain yksin reissussa ollen! Leirin kouluttajina olivat Christa ja Katja. Ihan hirveän paljon tuli antia ja treeni-ideoita!

Leiri alkoi kokeenomaisella treenillä. Christa ja Katja olivat suunnitelleet kehän, jossa oli erilaisia jippoja koirille ja ohjaajille. Ensinnäkin kehäänmenossa yleisö hurrasi ja antoi raikuvat aplodit kehäänmenevälle koirakolle. Heti sisääntulon vieressä soi radiosta kovaa joku ohjaajalle osuvasti valittu teemabiisi, tyyliin Jukka Pojan "Älä tyri nyt". Yleisö huuteli kannustuslauseita. Ensimmäinen liike oli zeta, ja kylläpä kokeneellakin kisaajalla saattoi keskittyminen ja pasmat mennä vähän sekaisin tässä iloisessa alkumyllytyksessä.

Liikkuri liikkuroi koirakon ämyriin puhuen, ja oli liikkeiden aloituksissa lähellä ohjaajaa ohjaajan edessä. Kulki muutenkin vierellä. Liikkurointi luonnollisesti englanniksi.

Zetasta siirryttiin ruutuun. Zetan merkki jäi hieman vinottain eteenmenoon nähden. Tässä olin huomaavinani kolmenlaisia tapoja valmistella koira eteenmenoon: 1) koira sai tulla liikkeen aloituskohtaan hyvin vapaasti ympärilleen vilkuillen ja oli aloitusasennossakin hyvin vapaasti. Näistä koirista todella moni focusoi häiriömerkille ja teki vinon eteenlähetyksen. 2) koira teki lähestymisen aloituskohtaan ja oli aloituksessa tiukasti katsekontaktissa ohjaajaan. Näistä koirista osa ehti huomata häiriökartion vasta juostuaan puoliväliin, ja kun ne sitten lennosta päättivät muuttaa linjaansa kohti kartiota, ohjaaja sai ne vielä pysäytettyä ympyrän sisään. Kuitenkin ruutuun lähetettäessä eivät välttämättä pystyneet vaihtamaan tehtävää mielessään vaan juoksivat häiriömerkille. 3) koira sai aloituspaikkaan tullessa vilkaista häiriöt, mutta se oli opetettu luopumaan niistä ja focusoimaan suoraan eteenpäin. Nämä koirat etenivät suoraan, ja pystyivät eteenmenon stopin jälkeen jättämään häiriömerkin sikseen ja juoksemaan ruutuun. <- Nämä tulkinnat olivat tosiaan vain omaani, minusta vaikutti vahvasti tältä mutta joku toinen paikallaollut voi olla eri mieltä. Itsellä näiden suoritusten näkeminen vahvisti ajatusta eteenpäin focusointiharjoituksista joihin yhdistetään häiriöstä luopuminen (tosin näissä harjoituksissa tärkeää että koira ei tarjoa väistämiskäytöstä suhteessa häiriöön)

Ohjaajan ja koiran huomaamatta kentälle, lähelle linjaa eteenmenoympyrän ja ruudun välillä, oli tuotu keinuhevonen. Ruudun vieressä soi kovaääninen häiriö-cd. Osa koirista väisti hepoa ja taisipa häiriö-cd:kin viedä vähän keskittymistä. Lisäksi häiriö-cd-soitinta kannettiin mukana lähellä suorittavaa koiraa kehässä.

Ruudusta seuraamiseen otettaessa liikkuri ja Christa kävelivät lähellä ohjaajaa, ja kutsu oli ajoitettu niin että piti hevosen vierestä juosta jälleen.

Kiertohässäkkä tehtiin kohti ruutua niin, että äskeinen eteenmenon pysähtymiskohta oli aloituspaikka ja koira sai siis juosta samaan suuntaan kuin edellisessä liikkeessä. Kierrettävä kartio oli ruudun edessä, sivussa suorasta linjasta nähden niin että ruutu oli enemmän tarjolla ja koiran piti korjata linjaa vasemmalle tehdäkseen kartion. Lisäksi haastetta toi se, että koira oli juuri hiljan saanut juosta ruutuun (koirilla on veto sinne missä ovat juuri olleet/juosseet). Tässä useampikin koira paahtoi onnellisena ruutuun ja monen ohjaajan piti tulla todella lähelle kierrettävää kartiota muistuttamaan koiraa oikeasta tehtävästä.

Kehän päätti tunnari, jossa kapulat laitettiin keinuhevosen lähelle. Tässä monen koiran piti ainakin pikaisesti käydä nuuhkimassa keinuhevosta. Tunnarista nähtiin viikonloppuna myös sellainen versio, jossa kapulat olivat viltillä - yhdessä hyppivien ja ääntelevien lasten lelujen kanssa (koira ja pupu). Tämä sekoitti monen koiran keskittymistä niin, että saatiin aikaan suun käymistä kapuloilla tai vähintäänkin kapulan pyöräyttämistä paluumatkalla.

Iltapäivällä koirakot tekivät korjaussarjaa ja treenasivat kolmessa pienemmässä ryhmässä omatoimisesti keksimiään asioita.

Sunnuntaina oli aamupäivä tekniikkatreenejä, liikkeen osia yms ja iltapäivällä testattiin vielä koirien turnauskestävyys kisanomaisella treenillä. Liikkeinä olivat ainakin ohjattu, jossa merkiltä parinkymmenen metrin päässä oli ruutu ja noudatettiin tietenkin ruudunpuoleista kapulaa (ja tässä taas osa koirista juoksi onnellisena ruutuun).

Tyyppivirheitä kehätreeneissä:
- koiralla makuuasennossa kyynärpää ilmassa, perusasennossa kenotus tai ohjaajanpuoleinen etutassu osittain ilmassa
- kapulan pyöräytys suussa palautuksessa
- seuruussa edistäminen / vinous
- häiriömerkille meno (kentällä oli jossain vaiheessa, mahdollisesti sattumalta, värikäs juomapullo ja myös tämä houkutteli joitakin koiria)
- koira omassa kuplassa / "humalassa" / keskittymätön
- ennakointi esim. eteenmenoon/ruutuun
- tunnarissa löysä ote

Paljon tuli asiaa, tässä muutama poiminta:

- Kiinnitä huomiota liikkeiden alussa koiran mielentilaan: sen tulisi olla aktiivinen kohti ohjaajaa. Ei riitä sellainen hidas ja jähmeä katsekontaktin nostaminen kohti ohjaajaa, vaan koiran tulee ripeästi ja aktiivisesti tarjota katsekontaktia. Tällainen ohjaajaa kohti aktiivinen koira kestää häiriöt paljon paremmin. Rakennetaan aluksi katsekontaktin ottamisesta palkkaamalla eli rakennetaan asiaan motivaatiota, sitten lisätään häiriöitä. Voidaan vaikeuttaa tätä esim. niin, että liikkuri höpöttää viedessään noutokapulat. Alkuun liikkuri on hetken hiljaa ja sitten käskyttää, mutta harjoitusta vaikeutetaan niin että liikkuri höpöttää ja sitten kesken höpöttämisen käskyttää. Jos koira on jäänyt zoomailemaan liikaa liikkurin juttuja, se ei todennäköisesti ole avoinna ohjaajalle ja näinollen kesken höpöttämisen tullut käskytys menee siltä ohi
- Sivulletulokäsky liikkeen aluissa - koira saa katsoa esim. kapuloiden viennin, Seuraa-käsky liikkeiden alussa - koiran tulee pitää katsekontakti ohjaajaan, ei saa kuikuilla muualle
- zetassa ylivireiseen seuraamiseen jippoja: äkkipysähdyksiä (koiran pysyttävä vasemman jalan kohdalla), merkin kiertoa, kulmassa pysähdys ja paikallakäännös tai peruuttamista, jäävissä houkuttelua pois jäävästä asennosta esim. merkille, ohjaajan ollessa pari metriä koiran takana vaiti. Lisäksi: ihmisiä voi kävellä zetan ympärillä.
- ohjatussa huono vauhti merkille
-- lelu merkin taakse ja jes-sana jo matkalla
-- seur toistolla lelun merkin taakse, liikkuri vie kapulat, lähetys merkille
-- lelu muka viedään merkin taa, liikkuri vie kapulat, lähetys merkille, palkka merkistä
- tunnariin haasteita: kaksi kapulaa ollut toisilla koirilla suussa, oma kapula piilossa jonkun esineen, esim. merkin (tai keinuhepon) takana, kapulat tiheästi -- ohjaaja riittävän lähellä havaitakseen ja puuttuakseen epäasiallisen haistelukäyttäytymisen
- epävarmalla koiralla ensimmäinen suoritus ilman häiriöitä, toisella toistolla häiriöt mukaan ja lelu/kosketusalusta tarvittaessa apuna (esim. ruudussa)
- ruutu: ihmisiä ruudun a) takana b) myös sivuilla, c) ihmiskujan läpi ruutuun d) ihminen istuu ruudun edessä, ruudun paikan vaihtelua joka lähetyksen välissä, tehdään peräkkäin ohjattu + ruutu, luoksetulo + ruutu (koiralla veto sinne missä se on juuri ollut/mihin juuri juossut)
- ohjatussa koira juoksee noutokapuloille vähän takki auki (ja voi esim. ruohikolla liukastua noston yhteydessä kun vauhtia liikaa) - nostettava kapula vähän erilainen joka kerralla, yllättävä, esim. pikkukapula, pk-kapula, ohjatun noudon kapula josta toinen laippa irti, kapula on eri asennoissa
- kapulan pyöräytys - kapula josta toinen laippa on irti, provosoi koiraa korjaamaan otetta matkalla ja näin tästä pääsee huomauttamaan
- noudon palautuksessa avustaja tulee seisomaan ohjaajan viereen / eteen / pyytää koiralta kapulaa
- ohjatussa noudossa noudettava kapula levyn tms päällä

Tämmöisiä juttuja olin kirjaillut viikonlopulta ylös.

Eilen meillä oli Katjan ekat treenit uuden Tamskin tokovalkku-ryhmän kanssa (talvikausi alkaa lokakuussa mutta otettiin vähän etupeltoa). Katja oli suunnitellut kehän (vähän vastaavanlainen kuin yllä), joka suoritettiin läpi. Tämän jälkeen korjaussarja ja sitten keskustelua.

Kulo kun on edelleen niin keskeneräinen kuntoutumisensa suhteen, ei tehnyt kuin suoran luoksetulon, kaukot, tunnarin ja zetan. Luoksetulo oli hyvä, kaukoissa etupää vinotti (johtuu osin lihasepätasapainosta joka sillä on, ja jota nyt jumpataan kuntoon) ja s-i-vaihdossa liikutti toista takajalkaansa ihan kunnolla (sillä on nyt tauon vuoksi tekniikka vähän levinnyt). Tunnarissa oli häiriö-ääniä radiosta, koiran ulvomista ja vinkumista. Kulo meni kapuloille hyvällä vauhdilla, asiallinen hajutyöskentely, otti oman mutta pudotti sen suustaan ja palautusvauhti hieman menovauhtia hitaampi, lopun perusasento jäi auki. Korjaussarjassa teki tämän vastaavassa häiriössä moitteetta. Zetassa istu vähän hitaahko, seisomisen mukaanotossa tökkäisi mua kuonolla jalkaan josta huomautin, makuu suora ja nopea ja nätti mukaanlähtö. Seuruu siisti (ihan takuulla vaikuttaa se, että ei saa tökkiä kuonolla mukaanlähdöissä, niin seuraaminenkin on vähän siistiytynyt).

Puhuttiin treenaamisesta, että kokonaisuuksia tulee treenata eikä vain tehdä kivoja tekniikkatreenejä tai pikkuosasia, koska kokonaisuuksien toimiminen ratkaisee loppupeleissä. Kokonaisuustreeneihin mukaan erilaisia häiriöitä ja källejä, jotta saadaan koira pysymään auki ohjaajalle ja häiriöherkkyyttä alas ja suoritusvarmuutta lisää. Lisäksi pitää löytää balanssi: myös motivaatiota ja tekniikkaa tulee tehdä.

Mun pitäisi tehdä mentaaliharjoittelua kehässä toimimiseen ja omaa keskittymistä paremmaksi, vähän liikaa tulee mentyä itsekin takki auki ja liian kevyin mielin. Mulle siis toivottavasti tulevissa treeneissä on ohjaajahäiriöitä; esim. joku tulee höpöttämään mulle kesken suorituksen ja pidettävä oma pokka ja keskittyminen kasassa.

Kulon kanssa ei juuri mitään tokojuttuja olla tehty, mutta eteenmenon korjauksia  (ja tuota nenällä tökkimättömyyttä) ollaan jonkin verran harjoiteltu Monican koulutuksen herättämin ajatuksin. Kulo etenee siis sivuttain etutassut laudalla. Alkuun mulla oli toisessa kädessä rima muistuttamassa takapään käytöstä. Tällä hetkellä vähän ylityöskentelee takaosalla. Oppinut hyvin takajalkojen ristiaskeltamista, mikä näkyy myös seuraamisen sivusiirtymissä. Työstetään mun etäisyyttä Kulosta ja laudasta. Vahvistetaan sanallisia käskyjä (högster/vänster). Kun suoritusvarmuus parempi, siirrytään kentälle ja liitetään ruutu mukaan tähän harjoitukseen. Tässä tämän päiväinen suoritus:

Monican kotiläksyt

Joku on varmaan sitä mieltä, että toko on pientä pilkun viilaamista ja piipertämistä... Ehken hän on oikeassa! :-D Tokossa ainakaan maan huipulla ei riitä se, että tekee vähän sinne päin, vaan kaiken pitää olla just eikä melkein. Mekin mielitään sinne ihan kirkkaaseen kärkeen (tavoitteita on aina hyvä olla!), joten hyvin pienestä pilkun viilaamisesta ja piipertämisestä on meidän tuleva talvi tehty! Siinä rinnalla hiotaan kokonaisuuksia, ylläpidetään vauhtia, voimaa ja asennetta... Treenit tulevatkin olemaan todella monipuolisia ja vaihtelevia. Rakastan tokoa eniten ehkä sen vuoksi, että se on mun makuun ihanan monipuolista ja antaa aivoille haastetta: kuinka ratkoa eteen tulevat koulutushaasteet (ensin teoriatasolla koulutussuunnitelman laatimisen muodossa, sitten käytännön tasolla jonkun osa-alueen erillisenä treenaamisena ja tämän jälkeen osa-alueen kokonaisuuteen liittämisenä). Rakastan tokoa myös sen vuoksi, että pienet treenit voi toteuttaa koska vain, missä vain. Jotain voi aina treenata jossain, ja monet häiriöitä sisältävät tilanteet ja paikat nähdään vain treenattavina asioina, ihanteena ja tavoitteena ohjaajaan ja tekemiseen täydellisesti keskittyvä koira, jota mikään ei horjuta tai häiritse! Erityisesti rakastan tokoa sen vuoksi, että multa löytyy kotoa kaksi niin innokasta karvakaveria tähän puuhaan. Oma väsymys unohtuu niiden innosta palaviin silmiin katsoessa :)

Nyt olen ison haasteen edessä. Kulon seuruu on pikkuhiljaa luisunut epäpuhtaaksi. Se ilmenee levottomuutena ja etenkin kuonolla jalkaan tökkimisenä. Aivastelut ja kuonon lipominen ovat jäävuoren huippu, tunnetilaan liittyvä juttu joka jäänee pois treenitavan ja etenkin palkkauksen muutoksella (ei enää lelupalkkausta, vaan nami)

Tuo kuonolla jalkaan tökkiminen onkin sitten mutkikkaampi poiskitkettävä. Kulo on sellainen nenäeläin muutenkin arjessa, ei mikään erityinen nenänkäyttäjä mutta sellainen, joka rakastaa tökkiä nenällä asioita. Sillä on aika iso kirsu, joka kaiken lisäksi liikkuu sivuttain, mutta jotain rajaa toivoisin. Nenällä tökkimistä seuruussa ilmenee oikeastaan joka välissä: sivulle tulossa nenäkosketus reiteen, seuruu-käskyn annettuani tökkäisee nenällä, käännöksissä, sivuaskelissa etenkin, peruutuksessa (osittain peruuttamisen treenaamisessa tämä ongelma taisi meille hiipiäkin) ja ihan muuten vain on niin ihanaa vähän koskea jalkaa nenällä. Myös arjessa Kulo tökkii nenällään, sillä on arkikäskyt vasemmalla tai oikealla puolellani kulkemiseen, ja molemmissa nenä vähän väliä tökkäisee jalkaan. Olen siirtänyt arjessa lähelläni kävelyn oikealle puolelleni sen välttämiseksi, että siinä oppii maneereita jotka siirtyvät tokoseuraamiseen.

Työn alla on pään uuden asennon opettaminen sekä sen opettaminen, että nenällä jalkaan koskeminen ei ole hyvä juttu. Ihanteeni pään asennoksi olisi kuono korkealla, kaula suorana sivulla. Sitä tässä nyt sitten pähkitään, että kuinka saan koiran ymmärtämään mitä siltä halutaan, ensin paikoillaan, sitten liikkeessä eri suuntiin ja sivulletulossa.

Hetki ennen tökkäisyä

"Pitäisit sitä kuonoas jotenkin näin"

"Vähän parempi, mutta ei vieläkään ihan tavoitteessa"

Tämä pään asennon viilaaminen onkin hyvää puuhaa kuntoujamammalle, tässä ei paikat mee rikki kun kuonon asentoa hinkataan.

Toinen mitä alettiin treenata, on eteenmenon korjaukset. Tässä Kulo etutassut laudan päällä pitäen kulkee sivuttain oikealle/vasemmalle. Eilen oli ekat treenit. Toinen puoli oli helpompi kuin toinen, kummallekin. Mä seison Kuloa vastapäätä. Haluan että Kulo tässä liikkuu suoraan sivuttain, ottaen myös takajaloilla ristiaskelia. Suoruutta aikaansain haravanvarren avulla. Sillä varsiosan päällä tökin Kuloa reiteen, että muisti myös takaosan. Ihan hyviä onnistumisia saatiin. Tähän liitetään käskysanat, tehdään lisää kontrollia, kasvatetaan etäisyyttä, liitetään ruutuun, poistetaan lauta... Kyllä tässäkin työsarkaa riittää ihan mukavasti, mutta on varmaan myös hyvää kehojumppaa ja etenkin kun molempiin suuntiin tehdään. :)

Kulon kraniohoidot, kooste

Huh, viimeinenkin pentu lähti viime viikon perjantaina ja rauha on palannut taloon. Niin ihania palleroita kuin pennut ovatkin (ja myönnän, että niitä on ikävä!), niin kyllä niissä riitti työtä ja hommaa ja lopulta oli aikamoinen helpotus luovuttaa ne uusiin koteihinsa, etenkin kun kaikki pennunottajat ovat niin ihania ja tiedän että jokaikinen karvapallero sai hyvän kodin. :)

En ole ehtinyt juuri kirjoitella Kulon kuntoutumisesta, mutta ajattelin että toisaalta parempikin tehdä vähän kootusti yhteenvetoa.

Kulon kuntoutusprojekti Your Dogin projektikoirana on kestänyt nyt 1,5 kuukautta ja sisältänyt tähän mennessä kolme kraniosakraalihoitoa Airi Kalliorannan (Koirahieroja, AT, erikoistunut selän biomekaniikkaan, kraniosakraali- sekä akupunktiohoitaja) antamana. Olen jo vähän näistä kirjoittanutkin, mutta tässä vielä kooste:

Ensimmäinen hoitokerta oli reilu 2 viikkoa synnytyksestä ja vajaa kaksi viikkoa hätäleikkauksesta (kohdunpoisto). Kulo oli pirteä, mutta muuten sen kroppa oli vielä ihan sekaisin kaikesta tapahtuneesta. Sen karva oli kiilloton, se oli edelleen hieman turvoksissa, selkä oli ihan notkolla. Merkittävin asia johon siinä kiinnitin huomiota, oli takajalkojen kömpelyys. Airin mukaan Kulon kraniosakraali-rytmi ei tuntunut lanneselässä ollenkaan ja oli muutenkin heikko. Lanneselkä oli kylmä ja "eloton". Hoidon myötä pulssi alkoi tuntua pidemmällä lanneselässä, ei kuitenkaan ihan kauttaaltaan lanneselän mitalta, ja lämpöä alkoi hiipiä lanneselän alueelle. Hoidon näkyvimmät vaikutukset olivat muutos Kulon ryhtiin; selkä ei ollut enää niin notkolla, ja se että takapään motorinen kömpelyys ja haparointi loppui välittömästi hoidon myötä.

Toinen hoitokerta oli kolmen viikon kuluttua, tällöin synnytyksestä 5,5 viikkoa. Edeltävinä oireina oli edelleen karvan kiillottomuus, karvan irtoaminen massoittain (toki tämä luonnollistakin synnyttäneelle) ja näkyvin oire oli se, että Kulo puri kylkiään lanneselän kohdalta ja sen selkä oli kovasti jumissa. Airin mukaan lanneselkä tuntui edellistä hoitokertaa paremmalta, KS-pulssi tuntui. Tämän hoitokerran myötä jäi kylkien pureskelu ja selän lihasten tunnustelu sai aikaan huomattavasti pienemmän värähdyksen, ei ollenkaan niin massiivista selkälihasten spasmia kuin ennen käsittelyä.

Kolmas hoitokerta oli taas edellisestä kolmen viikon päästä, eli viime viikon perjantaina. Kulo oli alkanut taas satunnaisesti purra kylkiään. Sen laukka-askel oli normaalia lyhyempää ja vähän sellaista köpöttelevää, ja olihan se edelleenkin selkeästi toipilas liikkeissään. Lenkillä se ajoittain kevensi oikeaa takajalkaa. Karva kiilsi. Airin mukaan Kulon KS-pulssi tuntui nyt kauttaaltaan vahvana ja tasaisena. Tällä hoitokerralla Airi keskittyi lanneselkärankaan, jossa rangan loppuosassa puolivälistä eteenpäin tuntui kireyttä. Lisäksi oikean polven ulkosyrjällä tuntui "lumpsahdus". Kun Kulo tähän asti on kaikki hoitokerrat torkkunut silmin nähden nauttien hoidoista, nyt se välillä reagoi, ja muutenkin oli sitä mieltä, että tunti on liian pitkä aika pysyä paikoillaan (sillä alkaa olla kova tarve tehdä ja touhuta). Hoidon jälkeen Kulolle tuli selvä hoitoreaktio: sille tuli sellainen pöhöttyneen tuntuinen alue selkärangan viereen vasemmalle puolelle ja selkä lannealueelta reagoi kosketukseen. Onneksi kun tietää, että tällaiset hoitoreaktiot kuuluvat asiaan, osaa suhtautua niihin maltillisesti. KS-hoito on sellainen hoitomuoto, joka antaa koiran elimistölle sysäyksen parantumiseen. Tavallista on, ettei heti välittömästi tule näkyviä vaikutuksia, vaan hoidon vaikutus tulee oman kokemuksen myötä viikon kuluessa hoidosta, kun keho saa aikaa ja mahdollisuuden hoitaa itseään. Niin meni tämäkin hoitoreaktio muutamassa päivässä ohi. Eilen istui lapsen kanssa hiekkalaatikolla, ja koirat telmivät pihassa. Kulo teki vauhdikkaita säntäilyjä, salamannopeita käännöksiä ja stoppeja. Olin aluksi ihan häkeltynyt että näkevätkö silmäni oikein ja että mikä tässä nyt näyttää niin oudolta. Sitten tajusin, että Kulolla on kropanhallinta ottanut taas ison askeleen eteenpäin!

Voin omakohtaisen kokemuksen myötä lämpimästi suositella kaikille koiransa pennuttaneille, että aloittaa emokoiran hoidattamisen heti kun mahdollista. Pentujen vasta lähdettyä Kulo on kropaltaan jo ihan hurjan hyvässä kunnossa ja kuntoutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin.

Tänään Kulolla on ensimmäinen fysioterapiakäynti, meidät ottaa vastaan Your Dogin tiloissa Annariina. Lisäksi Kulon ruokavalioon lisätään vitamiineja. Näistä lisää seuraavassa postauksessa, stay tuned! :)

Monican koulutus

Lyhyesti Monican koulutuksesta muutama muistiinpano.

Norjalainen Monica Wikström oli muutaman päivän Suomessa kouluttamassa, ja saimme hänet päiväksi Tampereellekin. :)

Kulon kanssa emme ole treenanneet oikein mitään, joten tosi raakileina mentiin koirakkopaikalle koulutukseen. Paikalla oli myös kuusi Kulon pentua; kolme uusien omistajiensa kanssa ja kolme jotka ovat vielä mulla, yksi haettiin tänään ja kaksi muuta perjantaina/lauantaina. Kuloa ei paljon omat lapset kiinnostaneet, vaan hän halusi tehdä töitä-töitä-töitä. Kovin on kroppa vielä palautumaton pentuprojektista, joten suunnittelin kysyväni vinkkejä rauhallisesti toteutettaviin liikkeisiin.

Ensimmäisenä ajattelin kysyä eteenmenon korjauksia. Ennenkuin tajusinkaan, tehtiin villiä kosketusalustarallia, jossa lähetin Kulon kosketusalustalle, ja sinne mentyään jes ja vauhdilla takaisin mun luokse palkalle. Kulolla on ongelmana palkanodotus kosketusalustalle mennessä: metri-pari ennen alustaa se alkaa himmata tai jopa pysähtyy ennen kosketusalustaa, ajatukset ovat niin voimakkaasti mun luonani. Tähän ratkaisuna se, että malttaa itse odottaa että se on oikeasti kosketusalustalla asti, voisipa jopa pitää hetken alustalla ja sitten palkka. Alustan paikkaa tulisi vaihtaa tiheästi ja pitäisi liittää joku käskysana kosketusalustalle. Me lopetettiin tämä ralli melko nopsaan kun iski hirvitys että tällaista treeniä en ollut ajatellut tekeväni ainakaan kuukauteen-kahteen, joten keskusteltiin ja vähän myöhemmin Monica näytti omalla 2-vuotiaalla Chilillään miten hyödyntää kosketusalustaa eteenmenon ja kiertohyppynoudon opetuksessa. Monica opettaa kosketusalustan tosi varmaksi, tarkaksi ja vauhdikkaaksi ja hyödyntää sitä tosi monessa. Hän opettaa koiran myös juoksemaan vauhdilla kosketusalustan yli, tällöin hän sanoo vapaa hieman ennen alustaa.

Eteenmenossa Monica laittaa useamman kosketusalustan jonoon, etäisyys toisistaan 5-10m (arvioisin). Monica lähettää koiran kosketusalustalle, kehuu, sitten seuraavalle koiran takana olevalle, kehuu, sitten kolmannelle, neljännelle, kunnes lopulta harjoituksen edetessä vielä tyhjään. Palkka vikasta kosketusalustasta tai tyhjästä. Edut: flänkkäävä koira oppii etenemään suoraan. Koira oppii ajattelemaan eteenmenon suoraviivaisena etenemisenä ohjaajasta poispäin. Ekoilla kerroilla ohjaaja auttaa ja tukee koiraa tehtävässä ja apua vähennetään koiran harjaantuessa etenemään alustalta seuraavalle ohjaajasta poispäin. Kosketusalustoja myös vähennetään treenin edetessä. Monica aina pitää kuitenkin yhden alustan 10 metrissä, jos ymmärsin oikein. Mikäli koiran ei haluta pysähtyvän alustalle, annetaan sille uusi eteenmenokäsky ennen alustaa.

Tässä Maijun ja Ihmeen treenivideo ko metodilla.

Eteenmenon korjaukset lankulla: koira opetetaan laittamaan etutassut lankulle ja etenemään sivuttain lankulla niin, että se päätyy ohjaajaa vastapäätä (eli tuetaan koiran ajatusta, että täytyy hakeutua ohjaajaa vastapäätä olemaan). Vaikeutta lisätään virittelemällä koiraa katsomaan ruutuun, sitten pitää siirtyä lankkua pitkin kohti ruutua, ohjaajaa vastapäätä seisomaan, mutta ei saa sählätä/karata ruutuun. Vaikeaa oli demo-Chilille, jolla oli suuri mieliteko juosta ruutuun.

Näytin meidän seuruuta: muuten ihan siistiä (jos ei peruuttamisen aukeamista oteta lukuun), mutta Kulo nenällätökkijäkoirana tökkii nenällään mua jalkaan kun sanon seuraa/käännöksissä/sivuaskelissa/sivulletulossa. Nyt pitäisi opettaa Kulolle uusi käsky, joka tarkoittaa sivullaoloa pää suoraan eteen/ylöspäin ollen, ilman että saa ottaa kontaktia kuonolla. Vasemmassa kädessä on nami, ja Kulon pitäisi sihdata päänsä suoraan eteenpäin, eli ei saa väistää namia/koskea jalkaan mutta ei saa myöskään kääntää päätä namikättä kohden. Monica käyttää paljon koiran asennon ohjaamista käsin, eli tässä tarvittaessa suoristaisi koiran pään. Hän tekee tälle hyvät pohjat jo pentuaikana totuttamalla pennun käsittelyyn ja asennon korjaamiseen yms. Lisäksi Monica puhuu koiralle paljon, ei ole virheistä vihainen vaan huomauttaa niistä iloisen harmittelevasti, käyttää paljon sosiaalista palkkaa. Sitten vain tiukasti kriteeristä kiinni pitäen kuonolla tökkiminen pois ja korrekti seuruu tilalle. Ja luulenpa, että palkkaus tulee nyt olemaan namipalkkaus jatkossa...

Tunnarin haistelu on välillä aika hektinen: Kulo saattaa avata suuta kapuloilla, siirrellä haistellessa kapuloita jne. Tähän rauhoittumisharjoitus niin, että olen kapuloiden lähellä nami avokämmenellä, lähetän Kulon haisteluhommiin, liitän käskysanan 'rauhassa' ja jatkossa voin tällä käskysanalla muistuttaa tunnarille lähettäessäni ennen Kulon saapuessa kapuloille, että pitää rauhoittua haistelemaan.

Tässä väsyneillä aivoilla päällimmäiset ajatukset, nyt nukkumaan univelkoja pois!

Taon sm-kisat

Taon kanssa oltiin Laukaalla järjestetyissä tokon SM-kisoissa, Tamskin 1-joukkueessa avoimen luokan edustajina.

Meidän mahtavat 1- ja 2-joukkueiden jäsenet!

Kulon sairastelun johdosta treeneihin tuli 3 viikon tauko, ja oman varvasvamman takia treenit jäivät kisaa edellisellä viikollakin hyvin vähiin. Olin ajatellut rakentaa Taon osaamisen vähän eri lailla, mutta oli pakko muutaman kisaa edeltävän päivän aikana aikamoisella tahdilla runtata läpi häiriöt ja paineensieto ja yrittää saada uusien liikkeiden/muutetun perusasentoon tulon suoritusvarmuus paremmaksi. Ehkä ihan hyväkin, koska ensimmäistä kertaa eläessäni uskalsin tosissani haastaa Taon, ja se vastasi haasteeseen hyvin!

Yhtä kaikki treenit jäivät todella minimiin, joten olin erittäin tyytyväinen sijoitukseemme sm-kisoissa! Tao sai 277,33p ja sijoittui sijalle 12. (Alkupäässä oli jaetulla sijalla olevia, eli Tao oli todellisuudessa 14./76, tulokset löytyvät täältä) Taolle kävi hamoja sellaisissa asioissa, mitä ei oltu ehditty treenata riittävästi mutta toisaalta monet sellaiset liikkeet, joita ei oltu liikaa ehditty treenata, onnistuivat.

Luoksepäästävyys testattiin klo 9.30. Tämän jälkeen paikallaolokehät pyörivät melko nopsasti. Yksilökehissä järjestäjät olivat jostain syystä iskeneet puolet yksilöliikkeistä Riitan kehään, ja tämä kehä kesti huomattavasti pidempään kuin avon muut kehät, aiheuttaen avoimen luokan venymisen. Meidän suoritusvuoro koitti joskus iltapäivällä.

Ekassa kehässä tuomarina oli Tiina Laakko
Paikalla istuminen -10.

Tokassa kehässä kehässä tuomarina oli Riitta Räsänen.

Kaukot -10. Tao lysähti huonoon vähän paineistuneen näköiseen asentoon sivulla, mutta pystyi tekemään puhtaat vaihdot ja vieläpä kriteerin mukaisella pompputekniikalla!

Seiso - 9. Jäi hieman vinoon seisomisasentoon, ja tästä vino pa.

Seuruu - 8,5. Mä kävelin täyskäännöksen, kun piti kääntyä oikealle. Tao oli vielä keväällä seuruussa niin kovassa vireessä, että puraisi mua joka käännöksessä. Treeneissä oli pakko kieltää pureminen, mikä johti matalampaan vireeseen. Videolla näkyvä seuruu on kaukana mun ihanteesta.

Luoksetulo - 9.

Kolmannessa kehässä tuomarina oli Marko Puranen

Nouto - 8,5. Tao arpoi että palauttaako kapulan eteen vai kiertäen takakautta sivulle. Olen vaihtanut palautusasennon tyylin, enkä vielä ollut ehtinyt riittävästi treenata uutta tyyliä.

Hyppy -8. Tao arpoi että tuleeko eteen vai kiertääkö takakautta sivulle, jouduin antamaan uuden käskyn.

Liikkeestä istuminen -0. Tao taisi tietää mokailleensa kahdessa edellisessä liikkeessä, ja oli tässä vähän paineistunut ja meni istumisen sijaan maahan. Tämä on ollut treeneissäkin usein esiin tullut ongelma, joka on mennyt eteenpäin mutta en ehtinyt saada suoritusvarmuutta riittävälle tasolle.

Neljännessä kehässä oli tuomarina Tiina Laakko

Ruutu -10. Taon kanssa on treeneissä väännetty ruudun oikeasta paikasta ja asennosta ruudussa. Tämä on vaikuttanut siihen, että sen motivaatio juosta ruutuun on laskenut, koska se liittää ruutu-käskyyn epävarmuuden lopputuloksesta ja mun reaktiosta. Se on ajatellut edelleen näin, vaikka ruudun paikka tuntuu sille selvinneen. Kokeilin tiistaina agilitytreenien yhteydessä Takkujen kentällä, että mitä Tao tekee jos virittelen sen ruutuun, mutta lähetyskäsky onkin "putkeen!". Tao juosta posotti upean ruudun. Siinäpä sitten olikin hullu suunnitelma kokeilla samaa hommaa sm-kisoissa, ja riskin otto kannatti! Tao teki upean ruudun. Tuomarin eka kommentti oli, että taitaa olla agilitykoira? :-D Jatkossa täytyy treeneissä ajaa ruutu-käskyyn yhtä positiivinen ja vauhdikas tunnelataus.

Kisoista jäi lopputulemaksi hirmuisen hyvä ja tyytyväinen fiilis. Täydellistä ei ollut, mutta suoritus meni silti paremmin kuin toivoinkaan! Tuntuu että olen alkanut löytää oikeat narut, joista vedellä Taon kohdalla. Matkamme jatkukoon kohti voittajaluokkaa :-)

Kulon haava

Etenkin Kulon eturaajojen puoleisen haavanpään alla tuntui iso ja kova möykky. Siellä oli sulavien ompeleiden solmut.Huomasin viime viikon tiistaina, että tästä haavan möykkypäästä yksi tikki oli mätinyt. Haavahan oli jo parantunut, mutta ihon alla oleva sulava ommel oli aiheuttanut lankareaktion. Soitin Hattulaan. Haava ei muuten näyttänyt mitenkään pahalta. Aloitin välittömästi ab-kuurin (onneksi seuraavalle päivälle oli sovittu, että Joski, joka on eläinlääkäri, oli tulossa pentuetta katsomaan, niin ei tarvinnut lähteä roudaamaan äitikoiraa minnekään).

Seuraavana päivänä sain Päivin kiinni. Yourdogin kautta on mahdollista vuokrata Handycure-laserlaitetta. Laite ei onneksi juuri nyt sattunut olemaan kenelläkään asiakkaalla, joten sain sen Kulon käyttöön.

Olen nyt muutaman päivän ajan antanut haavalle laserhoitokäsittelyä 1-3 kertaa päivässä. Olisi pitänyt ottaa kuvia haavasta päivittäin, niin uskomattomalta tuntuu haava-alueen muutos. Ihon alainen mötikkä on pienentynyt ihan silmissä. Toivon laserhoitokäsittelyn auttavan haavan paranemisen nopeuttamisen lisäksi myös sen riskin vähentämisessä, että haavaan olisi mahdollista muodostua kiinnikkeitä.

Meidän lähellä on järvi, ja suunnittelin että liikunta tulee nyt Kulon kuntoutumisprojektin tässä vaiheessa olemaan hyvin uintipainoitteista. Kulo ui tänään varmaan vartin, ja oli sen jälkeen täynnä virtaa. Ei sen kunto onneksi kovin huonoksi ole päässyt putoamaan, kaikesta huolimatta.

Tao

Tao oli viime viikolla elämänsä ekoissa paimennuskarkeloissa. Koska mulla oli sattumoisin samaan aikaan aika hektistä Kulon ja pentueen kanssa, Tao oli mennyt viikkoa ennen paimennuskoetta Tanjan luo. Tanja kultaisesti treenasi paimenpoikaa useampana päivänä ennen koetta. Olen käynyt kesäkuun aikana muutaman kerran Taon kanssa treenaamassa, ja ehkä isoin asia mitä ollaan työstetty, on ollut poispäinajo. Tao saikin jo ideasta mukavasti kiinni, mutta siinä ohessa hakukaaresta tuli todella ahdas. Koiralle aika hämmentävää, että kun yhdessä välissä käsketään mennä suoraan kohti lampaita, seuraavassa hetkessä pitääkin flänkätä riittävän kaukaa niiden ohi. Tanjan suurin urakka olikin näiden muutamien päivien aikana avata hakukaaria.

Menin keskiviikkona 13.7. katsomaan koetta, Tanja edelleen erittäin ystävällisesti lupasi pyynnöstäni ohjata Taon radalla. Ykköset olivat vikana. Tehtiin se virhe, että mä otin Taon autosta, lämppäsin sen, odottelin sen kanssa aidan ulkopuolella ja sitten Tanja vasta paria koiraa ennen otti Taon mukaansa pellonkulmaukseen odottamaan omaa vuoroaan. Tao oli ihmeissään kun minä en mennyt mukaan ja vielä pellolta katseli mun suuntaan. Tämä näkyi Taon tekemisessä ainakin siinä, että otti tosi huonosti Tanjan käskyjä vastaan ja poispäinajo oli aika sekavaa. Hakukaarelle lähti hyvin, mutta usko näytti loppuvan kesken ja pysähtyi kesken matkan. Kisapitkiä hakukaaria ei oikeastaan olla edes treenattu. Taolle vastapäivään flänkkääminen on luontaisempaa, ja se meni pysähdyksestä liikkeelle lähdettyään vaihtamaan suuntaa eli leikkasi linjan. Hakukaaresta tuli näinollen vain 1 piste. Loppurata meni ihan kohtuullisesti, poispäinajo ei ollut tänään ollenkaan sujuvaa mutta muuten kaikki meni varmasti ja helposti. Yhteispisteet 56, mutta koska haun osuudesta ei saatu minimivaatimuspisteitä, ei saatu perusrataa läpi. Alla video, harmillisesti muistikortti täyttyi juuri häkityksen kohdalla. Eipä siinä ollut mitään ihmeellistä, lampaat marssivat kiltisti suoraan häkkiin.

Meille jäi kummallekin Tanjan kanssa hirmuinen nälkä. Itse en voinut toista päivää ajella Somerolle (juuri Kulon pentuhomman takia), mutta sovittiin että Tao jäi Tanjalle, Jepu toisi sen kotiin, ja saatiin paikka seuraavan päivän ykkösten kisaan. Tanja kävi vielä illalla muistuttamassa, että kuinka se hakukaari tehdäänkään.

Seuraavana päivänä koe loppui valitettavasti kuin kananlento. Tao oli ennen suoritusvuoroaan päässyt lussuttamaan puolisiskonsa Gretan juoksupissoja ja hormonit alkoivat kovasti hyrrätä. Paimennus on muuten siitä hauska laji, että juoksunartut kisaavat ihan siinä missä muutkin koirat, eikä niitä sijoiteta luokkien loppuun. Taolle tämä häiriö oli vähän liikaa, vaikka se ei mielestäni erityisen naistenmies töitä tehdessään ole ollutkaan. Tao teki nyt tosi hienon hakukaaren ja Tanja tuuletti jo mielessään. Mutta, sitten, Tao huomasi tolppakoirat ja tulkitsi tilanteen niin että siellä se juoksunarttu häntä odottelee. Lampaat vaihtuivat lennosta (uros!)koiran vikittelyyn ja paimennuskokeen suoritus loppui siihen. Kuulemma näitä sattuu aina silloin tällöin jopa kokeneemmillekin koirille, mutta silti Tao ansaitsi sen, että kuri muuttui nyt tiukemmaksi eikä vapaallakaan saa liehitellä tyttökoiria. Ja syksyllä suunnittelen vieväni sen pieneen uroskoirien kevennysoperaatioon, jossa saadaan enemmän ilmatilaa tuonne takajalkojen väliin ;) Taolla ei palleista sinänsä ole ongelmaa, mutta eipä se niitä tarvitsekaan joten mitäs niitä siellä pitää. Taon sukulaisia on ihan runsaasti käytetty jalostuksessa ja Tao on niin valtaisakin, ei mikään jalostusuros ole hän.

Taon kotiuduttua paimennuskarkeloista mentiin heti illalla tsekkaamaan toko-osaaminen. Joka onneksi oli paljon varmemmalla mallilla kuin paimennusosaaminen ;-D Tokossa olen nyt kiristänyt ruuvia ihan kunnolla sen suhteen, että miten tulee toimia jos vähän alkaa ahdistaa. Ennen hyppäsin Taon kanssa samaan kaivoon ja siellä kaivonpohjalla yhdessä ahdisteltiin, mutta nyt on meininki muuttunut. Jos ahdistaa, niin ainoa vaihtoehto on tehdä paremmin. Jos ei kykene toimimaan, niin kera motkotusten joutuu sivummalle miettimään että mitä kannattaa seuraavalla yrityksellä kokeilla. Mutta auta armias kun yrittää, mitkä ilon ja onnen juhlat siitä seuraa! Tao on näissä juhlissa niin innoissaan (vaikka juuri äsken olisi ollut maailman ahdistunein olento), että se eilen puri mua poskeen! :D (Okei tämä EI ole tavoite) Onkin siis kannattavaa unohtaa ihan tylsät ahdistumiset ja tehdä heti iloisesti ja oikein. Tao on alkanut ostaa tätä ajatusta tosi hyvin, ja vitsit kun se on paljon vahvempi koira henkisesti kuin ikinä luulinkaan! Ja sinnikäs, mutta mää oon vieläkin sitä sinnikkäämpi ja sen paksuun kalloon alkaa pikkuhiljaa mahtua että ei tämän muijan kanssa ahdistumisen näyttelemisestä seuraa kuin lisää työtä. Helpommalla pääsee kun valitsee toisen tavan. Ja kun näitä oivalluksia Taolle on tässä tullut, niin ahdistuminen on alkanut vähentyä ja Tao tekee iloisemmin ja intensiivisemmin! Hirveän innokas harrastuskaveri on hän. Harmi että ei ehditä käydä tätä prosessia ihan kokonaan läpi ennen ensi lauantain toko-SM-kisoja joissa Tao kisaa avoimessa luokassa. Ja ei varmaan tarvitse edes sanoa, kuinka ylpeä ja tyytyväinen olen mun isosta pojasta joka onkin paljon äijempi kuin mitä kuvittelinkaan!

Niin kauan kuin on elämää, on toivoa

Aika moni varmasti jo tietääkin, että Kulon pentujen saanti ei ole sujunut ongelmitta.
Tämmöinen murhenäytelmä meillä oli takana.

Kulo alkoi synnyttää 1. astutuksesta laskien 62. tiineysvuorokautena, tiistaina 28.6. iltakahdeksan jälkeen. Ensimmäiset viisi pentua syntyivät puolen tunnin välein parin helpon näköisen supistuksen jälkeen. Pennut nro 6 ja 7 syntyivät muuten hyvin, mutta jäivät roikkumaan lyhyen napanuoran varaan. Kuivasin pennut pyyhkeellä, pentu nro 6 ylsi takanisille ja laitoin sen imemään ja odottelin istukan syntymistä, mutta kummankaan kohdalla se ei syntynyt pennun jälkeen. Kokeilin vetää sitä, mutta kummassakin tapauksessa se oli niin tiukan tuntuisesti kiinni ettei mulla kantti kestänyt repiä sitä lujemmalla voimalla, eli leikkasin napanuoran saksilla. Pentu nro 8 ei meinannut syntyä, mutta kun lähdin Kulon kanssa pihalle, Kulo kyykkäsi ja synnytti sen, ehdin napata sen lennosta käsiini. Napanuora meni kevyesti poikki (= kypsä pentu), istukka jäi sisälle. Pentu nro 9 syntyi pian kasin jälkeen ongelmitta, nyt en enää muista että syntyikö tämän pennun istukkakin. Tuntui että vielä olisi yksi tulossa, ja käytiin pihalla kolmesti kävelemässä. Kerran Kulo kyykkäsikin ekalla kerralla, mutta tämän jälkeen ei mitään yritystä. Mun oli pakko tässä kohtaa varhaisaamua mennä hetkeksi nukkumaan. Pentu nro 10 syntyi pari tuntia myöhemmin, se oli kuollut hapenpuutteeseen. Polttoheikkouden takia ollut liian pitkään synnytyskanavassa. Istukasta ei mitään tietoa. Eli 10 pentua oli mahassa ja kaikki syntyivät normaalia kautta.

Kulo voi hyvin synnytyksen jälkeisen vuorokauden, ei malttanut nukkua ja hoiti pentuja kuin mikäkin kanaemo. Vuorokausi synnytyksestä synnytti (käyneen vanhan) istukan, jonka söi. Siitä oikeastaan alkoivat vaikeudet. Yöllä oksensi, ja tämän jälkeen meni vesiripulille. Kuivahti, oli ruokahaluton. Pakkoruokin ruiskulla energiapitoista nestemäistä ruokaa. En ihan päässyt tavoitteeseen, joka mulla oli 100ml/kg/vrk (huomioiden imetys ja lämpöily). Tiputin pussin Ringeriä niskanahan alle, tämä virkisti hyvin ja oli 3. päivänä jo parempi.

Neljäntenä päivänä oli väsyneempi, pihalla jaksoi vähän innostuakin eli jaksaminen aaltoilevaa. Ruokahalut edelleen huonot ja tarvitsi paljon tukea syömiseen ja juomiseen. Peräpäästä valui eritettä joka ei haissut märkäiseltä. Pesin takapuolen ja karvat pariin kertaan päivässä. Käveltiin pihalla muutamia kertoja taloa ympäri, että elimistössä lähtisi nesteet (ja eritteet) liikkeelle. Seurailin lämpöä, joka oli tähän asti ollut 38,5-39,8 (eli ihan normaalia maidontulon alkuun liittyvää lämpöilyä), mutta 4 vuorokauden alkuillasta se olikin noussut 40,4:ään.

Laitoin viestiä tutulle eläinlääkärille, joka meidän takia saikultaan otti meidät vastaan jo suljetulla eläinlääkäriasemalla. Kohtu ultrattiin, ei mitään raflaavaa. Sai kanyylin, suonensisäistä lääkitystä ja nesteytystä. Parin tunnin päästä päästiin kotiin, jossa nälkäinen pentulauma jo odotti. Tiputin nestettä kotona vielä suoneen ja poistin kanyylin. Antibiootit jatkuivat suun kautta. Kulo oli illalla kovin väsynyt.

5. vrk:n aamulla Kulo oli virkeämpi. Pihalla hyppeli ja haukahtikin mulle. Olin varovaisen toiveikas. Tiputin Ringeriä niskanahan alle. Sitten, iltapäivää kohden alkoi väsyä ja minä huolestuin toden teolla, kun Kulo alkoi vältellä pentulaatikolle menoa. Se niskanahan alle tiputettu Ringer ei lähtenytkään imeytymään vaan neste jäi pyörimään pään, kaulan, kurkun ja lavan alueelle. Kulo oksensi 6h aikaisemmin syömänsä aterian, sulamattomana. Lähdettiin Hattulaan, jonne olin soittanut ja sanoivat että on niin kiirettä, älkää lähtekö kiireellä. Pennut ensimmäiselle automatkalleen, kovasti nälkäisinä imivät umpiväsyneen emonsa nisiä. Istuin koiraperheen kanssa takakontissa, autossa lämmöt täysillä, koska ne vain itkivät lämpölaukussa. Rauhoittuivat nisille.

Oltiin neljältä Hattulassa. Kulo sai kanyylin, josta otettiin verinäytteet. Eläinlääkäri suositteli kohdunpoistoa, mutta minä halusin vielä siinä vaiheessa kokeilla nesteytyksen ja lääkehoidon tehoa, sterilointi ja etenkin siitä toipuminen ei tuntunut ensisijaiselta vaihtoehdolta. Kulo sai viideltä ison liudan lääkkeitä ja Ringeriä vauhdilla 1200ml/t ja sen jälkeen rauhallisemmalla nopeudella.

Kuudelta Kulo söi kädestäni ruokkien pienen purkillisen Critical Care -moussea. Kun Kulo ei tässä vaiheessa, tunti lääkityksen ja nesteytyksen jälkeen ollut piristynyt, alkoi tuntua huolestuttavalta...

Seitsemältä pyysin eläintenhoitajaa, että käännetään Kulo toiselle kyljelle kun se oli maannut liikkumatta samassa asennossa. Minä oli pissattanut pentuja ja yrittänyt tarjota niille tuttipullosta maitoa, pistivät vaan kovasti hanttiin vaikka ilmiselvästi kova nälkä oli. Käännettiin kylkeä. Alempi kylki oli ihan kylmä ja kudoskimmoisuus mennyt, sellaisen kuolleen eläimen tuntuinen. Silmät olivat puoliauki, silmien päälle tullut kalvot. Peräpäästä valui nyt jo todella märkäisen näköistä marjapuuromaista eritettä. Pennut itkivät nälkäisinä, Kulolla ei ilmekään värähtänyt. Iski paniikki. Iski hirveät itsesyytökset siitä, että olin laittanut koirani tähän tilaan. Kulo oli enemmän kuollut kuin elossa. Ja yhdeksän pientä haurasta pentua siinä, pentuja joiden paikka olisi ollut omassa turvallisessa kodissa, ei eläinsairaalassa kuolevan emonsa kuivia nisiä nyhtämässä ja tuttipullonsyöttöyrityksiä vastustamassa.

Laitoin faceen julkisen päivityksen, jossa kera yhteystietojeni pyysin keinoemoa yhdeksälle 5vrk ikäiselle bc-pennulle. Sitten en voinut kuin itkeä niin kuin sydän olisi revitty rikki. Niinkuin se olikin. Hirveä hätä.

Puhelin alkoi heti piipata ja soida. Ihmisten avuntarjousten, huolen, hädän ja tuen ilmaisujen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä ja tuntui niin tärkeältä ja lohduttavalta. Tutut ja tuntemattomat ihmiset laittoivat viestiä. Pentuja saisi pari Lappeenrantaan, Mäntsälään, Ikaalisiin, .... Sitten löytyi keinoemo puolen tunnin ajomatkan päästä, jonne Henkka soitti ja lupasivat ottaa kaikki pennut.

Otin kuvan Kulosta pentujen kanssa, olin varma että se olisi viimeinen kuva Kulosta "elossa". Se makasi niin elottomana, peräpää töhryisenä, karvat kiillottomana, reagoimattomana. Pakkasimme pennut lämpölaukkuun ja puolelta öin ajoimme keinoemon luo. Ihanat ihmiset olivat laittaneet meille iltapalaa ja ottivat asiakseen saada pennut kakkaamaan, Kulo kun ei niitä ollut aamun jälkeen hoitanut enkä minä ollut saanut niitä kakkaamaan, kokematon kun olin. Lähdimme puolenyön aikoihin ajamaan kotiin, lapsenvahti piti päästää. Matkalla iloinen puhelu eläinlääkäriltä: Kulo oli selvinnyt leikkauksesta hengissä eikä kohtu ollut puhjennut (eikä näin ollen päässyt aiheuttamaan peritoniittia, joka johtaisi laaja-alaiseen antibiottihoitoon, joka johtaisi imetyskieltoon).

Aamulla jännäten odotettiin puhelinsoittoa Hattulasta (lupasivat soittaa klo 8 ja 10 välillä), kunnes puoli kymmeneltä oli pakko soittaa että onhan Kulo selvinnyt yöstä hengissä? Oli selvinnyt!! Varaemon luo meni kaverini Nappis auttamaan pentujen kakattamisyrityksessä.

Aamulla oli pakollista muuta menoa, mutta heti siitä selvittyämme ajoimme Hattulaan. Kulo tuli pää vielä eilistä enemmän turvoksissa vastaan liehakoiden iloisena. Ajoimme keinoemon luo. Kulo pääsi heti imettämään kuutta pentua, sillä oli nisät täynnä maitoa. Yritettiin kakattaa pentuja, vielä oli puolet kakattamatta. Keinoemo oli aamulla alkanut nuolla pentuja, imetys oli lähtenyt jo yöllä sujumaan. Kulo väsähti. Se nukahti taas sellaiseen ylisyvään uneen, ei reagoinut pentuihin. Keinoemo oli kuivahtanut. Pentujen painot olivat laskeneet. Kulolla oli pitkä haava mahalla. Tuntui taas ihan epätoivoiselta. Ihana, kokenut kasvattaja Outi tuli käymään. Hän loi toivoa, antoi toimintaohjeita, sai nopeasti otettua tilanteen haltuun ja meille selvät sävelet. Otin viisi pentua, neljä jäi keinoemolle, ajettiin illalla kotiin.

Meille tuli yöhoitajaksi Milli. Millille annoin lääkelistan, nestelistan, ravitsemussuunnitelman, toiveen asentohoitaa Kulo (sitä piti käännellä parin-kolmen tunnin välein) ja pissattaa/kakattaa pennut. Milli kävi reippaasti toimeen ja me saimme nukkua muutaman tunnin, univelka oli jotain ihan tajutonta. Enni oli onneksi saatu mummolaan hoitoon, miljoonat kiitokset! Aamuyötä kohden Kulo oli alkanut virkistyä, vaihtoi itse asentoa, ja pään nesteturvotus suli (imunestekierto lähti toimimaan).

Aamulla oli virkeä emo vastassa ja tyytyväiset pennut, joiden painot olivat nousseet hienosti! Saimme keinoemon omistajilta viestin, siellä olleiden kolmen pennun painot olivat (taas!) laskeneet, yhdellä pysynyt suurinpiirtein samana. Ajoin keinoemon luo. Kuulin että pennut olivat koko aamupäivän vaihtaneet nisältä toiselle. Emo oli edelleen kuivan oloinen, kirsu rutikuivana makasi surkean näköisenä. Maitoa ei tullut nisistä puristamalla. Konsultoituani kokeneempia tuttujani, otin loput pennut mukaan ja ajoin kotiin. En uskaltanut jättää yhtään pentua kokeilemaan hengissä selviämistä. Olin päättänyt, että kukaan ei kuole.

Kuinka raivopäisen nälkäisinä nämä neljä pentua joivat maitoa Kulon nisille päästyään! Kulo oli vähän väsyneemmän näköinen, ja ruokahalut huonot, selvästi tuli pahoinvointia syömisen jälkeen. Pakkosyötimme ruiskulla pieniä määriä nestemäistä rasvaista energiapitoista ruokaa tiheästi. Iltaa kohden Kulo alkoi taas väsähtää. Lämpöä oli yli 39 astetta. Taas iski kova huoli! Soitin Outille, joka neuvoi soittamaan Hattulaan. Siellä oli Kuloa hoitanut eläinlääkäri, joka sanoi, että Kulo oli yöllä niin heikossa kunnossa, että ruokkiessaan näin ison pentueen se käyttää kaiken energiansa, mitään ei jää omaan toipumiseen. Nyt 5 pentua muualle. Vähärasvaisempaa ruokaa tilalle, josko se auttaisi pahoinvointiin. Primperan-lääkitystä harvemmalle, se kun laskee maidon ja Kulon ei nyt tarvitsisi tuottaa niin paljon maitoa vaan säästää itseään. Outi tuli paikalle, antoi taas ihanan asiantuntevat ohjeet. Laitettiin itkuhälytin pentuhuoneeseen, ja otettiin vastentahtoinen Kulo meidän makkariin eroon pennuista lepäämään. Pentujen herättyä annettiin niille ruiskulla maitoa (tuttipullo ei toiminut vieläkään) ja sitten Kulo sai tulla imettämään ja hoitamaan ne.

Perustin keinoruokintaringin määritellyille pentujen ruoka-ajoille 4h välein. Ihmisten auttamishalu oli taas uskomaton! Ensimmäinen auttaja tuli aamulla kymmeneltä - saimme kaksin punnittua ja ruokittua lauman kohtuullisessa ajassa. Kulo oli virkistynyt levättyään paremmin. Iltapäivällä Riitalta tuli viesti, että hänen isänsä mäyräkoiran pennut ovat 5-viikkoisia ja selviäisivät ilman emoa. Riitta haki mäykyn Ikaalisista ja toi sen meille. Olen ihan loputtoman kiitollinen! Tiltu-mäyräkoira sopeutui heti laumaamme, selväpäisempää ja hienompaa koiraa saa hakea. Tiltu imetti pentuja 4h välein ja vietti niiden kanssa yön. Kulo päästettiin pentujen luo, kun se kävi levottomaksi. Kulo oli niin väsynyt, että se otti mahdollisuuden lepoon kiitollisena vastaan ja nukkui paljon.

Kulon vointi jatkui hitaasti piristyvänä, mutta joka päivä tuli väsähtäminen, tosin päivä päivältä lievempi ja nopeammin ohi menevä. Ruoka alkoi maistua paremmin, pahoinvointi hellitti. Antibioottikuuri loppui. Pennut ja Kulo selvisivät ilman ripulia, ehkä maitohappobakteerivalmisteen avulla?

Kun Tiltu oli ollut meillä 4vrk eli sunnuntaina 10.7., oli aika päästää se kotiin omien pentujen luokse, koska Kulo oli niin virkeä ja pentujen painot nousivat vähän liiankin nopeasti ja ne olivat selvästi ähkyssä ja kärsivät ylensyönnistä. Oli helpottavaa päästää Tiltu kotiin, koska vaikka se oli niin sopeutuvainen ja sosiaalinen koira, toi se Kulolle stressiä (vieras koira Kulon pennuilla), samoin kuin minulle (tuntui kovin vastuulliselta pitää sitä meillä) ja ulkona sitä ei uskaltanut pitää hetkeäkään vapaana. Meillä oli Tiltun ollessa melkein joka yö joku yöhoitaja, nosti Tiltun 4h välein pentulaatikkoon. Tiltu ei missään vaiheessa leimautunut Kulon pentuihin, se tuntui aistivan että sillä ei ollut Kulon antamaa lupaa siihen. Emot imettivät vuorotellen. Tiltu nostettiin pentulaatikkoon ja sen kanssa oltiin, muuten se olisi lähtenyt pois. Kuitenkin se näytti varsin tyytyväisenä makaavan ja suhtautui hyvin myötämielisesti imetystehtäväänsä, vaikkei oma-aloitteisuutta osoittanutkaan.

Maanantaina 11.7. Kulo oli ensimmäistä päivää ilman Primperania. Tiistaina siltä tuli niin vähän maitoa, että pennut olivat koko ajan tissillä ja silti hyvin nälkäisen oloisia. Aloitin Primperanin uudelleen ja annoin pennuille tuttipulloaterian (tuttipullosta syöminen sujui nyt hyvin!), ja koko sakki sai nukkua alkuyöstä pari tuntia levollisesti ja Kulo kerryttää maitoa ja saada paremman syöttörytmin. Annoimme sen nyt tulla ja mennä vapaasti pentujen luo eikä pentuhuoneessa nukkunut enää kukaan yövahti. Minä kyllä heräilin jos jonkinmoisiin painajaisiin pentujen kuolemaan liittyen kuten useana yönä tämän jälkeen.

Pentujen painot nousivat, osalla tosi hyvin, osalla maltillisemmin. Pennut olivat tyytyväisen oloisia, harjoittelivat kovasti kävelemistä ja availivat silmiään (tässä järjestyksessä!).

Minua alkoi eilen huolestuttaa, kun Kulo oli koko ajan niin väsynyt. Sillä ei ollut kuumetta. Googletin taas kerran Primperanin haittavaikutukset ja kuten olin muistellutkin, lääkkeellä on väsyttävä sivuvaikutus. Eli lääke pois Kulolta ja suunnittelemaan pentujen lisäruokintaa aktiivisesti! Outilta mielipidettä kysyen suunnitelmat valmistuivat, toki itsekin soveltaen.

Tänään alkoi pentujen syömiskoulu - korvikemaidon latkiminen lautaselta. Eka lautanen oli liian matala ja pennut olivat yltäpäältä korvikkeessa, joka tosin tuntui maistuvan niille hyvin! (Olen syöttänyt itse tekemääni korviketta, RC:n korvike ei maistunut kuin parille pennulle) Toiseen syöttöön vähän korkeareunaisempi astia, siistimpi lopputulos ja pennutkin hyvin nopeasti alkoivat latkia oikeaoppisesti maitoa. Nyt vielä lisäruokamäärä tosi pieni, varovasti totutellaan ettei vatsat mene sekaisin. Kolme pentua kerrallaan latkii maitoa kiposta, että pystyn tarkkailemaan että kaikki saavat tasapuolisesti harjoitella.

Tänään alkoi Kulon kuntoutumisprojekti! :)

Kilposen Päivi soitti alkuviikosta ja kysyi, suostuisimmeko Kulon kanssa lähtemään tuoreen koirien hyvinvointikeskuksen Your Dog'n projektikoiraksi. Your Dog kokoaa saman katon alle eri koirien hyvinvointiammattilaisia ja tarjoaa moniammatillista yhteistyötä, jonka avulla saadaan kullekin koiralle mahdollisimman toimiva kokonaisuus. Saman katon alla työskentelee koirahierojia, joista osa erikoistunut selän biomekaniikkaan, kraniosakraali- sekä akupunktiohoitoihin, fysioterapeutti, osteopaatti, tulevaisuudessa yhteistyökumppanien määrä lisääntyy... :) Dog It'n Outi ja Henna ompelevat toimivia vaatteita niin koirille kuin ihmisille.

Meille tarjottiin mahdollisuutta kokeilla tätä moniammatillista yhteistyötä, jotta Kulo saataisiin kuntoon, ja olo oli sellainen että tällä viikolla ei tarvitse lotota, kun lottovoitto osui jo kohdalle! Olin jo aikaisemmin päättänyt, että tulen kuntouttamaan Kulon mahdollisimman hyvin ja kärsivällisesti. Jotain ajatuksia oli, mutta se että ammattilaiset ovat mukana kuntoutumisen suunnittelussa, lihashuollon antajina ja lihastasapainon yms seuraajina toi tunteen, että nyt tämä kuntoutuminen ei jää ainakaan yrityksestä kiinni!

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa Your Dog'n uusissa tiloissa Sääksjärvellä. Kulolle ommellaan merinovillamantteli. Laitan kuvia siitä, kun se on valmis. Tiimi arvioi Kulon hoitoa. Koska Kulo vielä imettää, se sai kraniosakraalihoitoa. Hierontaa voi antaa hyvin kevyenä sivelynä, mutta muuten se saattaa häiritä maidontuotantoa ja aiheuttaa koiralle liiallisen rasituksen kautta enemmän hallaa kuin hyötyä, se ei pysty vastaanottamaan hoitoa. Kraniosakraalihoito on lempeämpi hoitomuoto. Opin, että koiran hoidattamisen voi ja kannattaa aloittaa jo pian pentujen syntymän jälkeen, kunhan valitsee oikean hoitomuodon, ja että näin toimien koira on pentujen lähtiessä uusiin koteihinsa jo huomattavasti pidemmällä kuntoutumisessa, verrattuna niihin emäkoiriin jotka vasta tuolloin hakeutuvat ammattilaisten luo.

Kulo oli kovin iloinen päästessään viettämään omaa aikaa, ja vielä kun hän sai fleece-vetolelun ja paljon huomiota ja rapsutuksia. Airi antoi kraniosakraalihoitoa. Kulo rentoutui hoidettavaksi hyvin, niinkuin aina. Mutta kylläpä se puuskutti ja sydän löi nopeaan! Airin mukaan Kulon lanneselkä oli kylmä ja tuntui kuin kuivalta erämaalta, tunne jota oli vaikea pukea sanoiksi. Alueelta jossa ei ole mitään eloa. Olin huomannut, että synnytyksen jälkeen Kulolla on takajalkojen koordinaatio ollut huono. Iso pentue mahassa, pitkä synnytys, kuolleen pennun ulos pusertaminen, päivätolkulla liikkumatta paikoillaan makaaminen ääreisverenkierron ja imunestekierron koko ajan huonontuessa voinnin heikentyessä, vaikea yleistynyt infektio, iso leikkaus ja leikkaushaava - ei mikään ihme jos emokoiran kroppa on jotain ihan muuta kuin mitä sen pitäisi olla.

Hoidon edetessä Airi näytti itsekin yllättyneeltä, kuinka nopeasti alueet alkoivat tuntua erilaisilta, kuinka lämpö alkoi hiipiä lanneselkään, kuinka kehon pulssi alkoi tuntua myös lanneselässä. Lopuksi Airi käsitteli vielä kevyesti ja varoen leikkaushaavan, jotta siihen ei muodostuisi kiinnikkeitä.

Kulo pöydältä alas, hoitohuoneesta ulos ja tiimin muiden jäsenten arvioitavaksi. Kaikkien ensimmäinen reaktio oli, että enää sen selkä ei roiku! Kulo myös venytti ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen takajalkansa. Se tassutteli vielä varovaisesti takajaloillaan ja oli vähän kömpelö niiden kanssa, mutta hauska seurata lähipäivinä hoidon vaikutuksia. Seuraava aika on kolmen viikon päästä :) Eipä olisi itselleni tullut vielä mieleen viedä Kulo hoidettavaksi, mutta olipa hyvä että on viisaita ja ihania ihmisiä tuttavapiirissä. :)

Ps. Pennut ovat ihan ällöttävän söpöjä! Ne heräävät kun laatikon reunalle tulee höpöttelemään, tulvivat laatikon laitoja vastaan seisomaan, yrittävät kiivetä reunan yli. Yhtä lukuunottamatta kaikkien silmät ovat auenneet ja niistä on tullut vieläkin somempia. Tämä yksi haukahtelee ja murisee ärsyyntyneenä, kun ei näe mihin muut viilettivät (oletettavasti syömään). Pennut ovat tosi ahneen ja elinvoimaisen oloisia ja olen onnellinen ihan jokaisesta niistä, ja niin kiitollinen että ne kaikki ovat selvinneet hengissä! Toivottavasti epäonni on nyt taaksejäänyttä aikaa ja onni myötä tulevaisuudessa!

JA VIELÄ VIIMEISEKSI MUTTA TÄRKEIMMÄKSI KIITOKSET!:
Henkalle, joka olet elänyt kaikki nämä vaiheet täysillä mukana auttaen ja tukien <3
Mallalle ja Karille Ennin, Bensonin ja Taon hoitoavusta
Outille neuvoista, konkreettisesta avusta ja tuesta
Millille, Pialle, Riikalle yöhoitoavusta
Darjalle, Sarille, Minnalle, Hannalle päivähoitoavusta
Ensimmäiselle varaemolle omistajineen
Riitalle kakkosemon hommaamisesta meille
Tanjalle tuesta ja olkapäänä toimimisesta sekä Taon hoitoavusta
Päiville sen mahdollisestamisesta, että kuntoutuminen alkoi jo nyt ja on laadukasta!
Ja kaikille, kaikille teille jotka olette eläneet mukana, auttaneet, tsempanneet ja kannustaneet! Teitä on niin lukuisia, että en luettele teitä, mutta kyllä te tiedätte! <3

Tanjan treeneissä

Voi että kun oli mielenkiintoiset aksatreenit Taon kanssa tänään! Kurikan Tanja meitä koutsasi, ja rataantutustuessa tuli niin paljon dataa ohjaussäännöistä yms että pitää kirjoitella niitä heti ylös. Toivottavasti muistan edes osimoilleen oikein.. ;)

- koiraa ohjataan edestä sijoittumalla ja takaa liikkeellä
- koiran ollessa hypyn päällä liitovaiheessa, sille annetaan suoritusrauha. Eli ei ohjausliikkeitä tällöin
- koiran etutassujen osuessa maahan koira hakee katsekontaktia ohjaajaan kysyäkseen jatko-ohjeita. Katso koiraan sen laskeutuessa esteeltä!
- jos koira ei osaa luontaisesti pyöristää esim. takaakierrossa linjaansa siivekkeen ympäri, ohjauksella aikaansaadaan se. Jos koira tekee takaakierron tiiviisti, se hyppää ristiin (ja usein alastullessa tekee suunnanmuutoksen jolloin ranteet kovilla). Eli esim. takaakierrossa tärkeää aikaansaada koiran hyvä linja niin, että se on alastullessa hyvällä linjalla kohti seuraavaa estettä. (Tällöin koira tekee käännöksen enemmän takapäällä -- säästää koiran kehoa)
- jokainen ylimääräinen laukka-askel lisää koiran suoritusaikaa. Etenkin kisaamista ajatellen kannattaa suunnitella koiran linja niin ettei se ota ylimääräisiä laukka-askelia
- ohjaa koiran linjaa, älä estettä
- opeta pituudelle, renkalle, muurille jne kaikki käytettävät ohjauskuviot. Tao ei osaa vastakäännöstä pituudelle vaan tulee sivusta ulos.
- jos lähetät hypylle, koiran puoleinen jalka edessä. Jos sinun täytyy viestiä koiralle, että hypyn jälkeen tiukka käännös, koiran vastainen jalka edessä. Tämä on voimakas jarru. Samoin kuin rintamasuunta kohti koiraa.

Meidän keskeiset kotiläksyt olivat katsekontaktin ottaminen koiran laskeutuessa ja ohjaustekniikoiden opettaminen esim. pituudelle

Mainittakoon vielä lyhyesti, että Taon kanssa käytiin paimentamassa sunnuntaina Sabinalla ja maanantaina Päivillä. Nyt tehtiin rennompaa treeniä jossa Tao sai tehdä itsenäisiä ratkaisuja, ja poispäinajoa treenattiin kuljettaen lampaita aidanviertä poispäin. Näin toimien poispäinajo toimi oikein mukavasti, mutta ai kamala jos poispäinajossa niitä edessä talsivia lampaita pitäisi yrittää ohjata jonnekin, kyllä on hankalaa! Ja lampaat on kovin erilaisia. Päivillä tottunut pienehköihin kiltteihin lampaisiin, Sabinalla oli valtavan kokoisia lammaksia jotka jyräsivät aloittelevan paimenparan :-D

Koirien kuulumisia

Kulo kasvattaa massuaan ja ottaa iisisti, pentublogissa tarkemmin.

Taon kanssa oli pari viikkoa tokotaukoa omasta sairastelusta ja tiiviistä työputkesta johtuen. Keskiviikkona meillä oli Tamskin toko sm-joukkuelaisten kimppatreenit, Sari oli järkännyt meille PKY:n kentän käyttöön. Kentälle oli rakennettu neljä kehää, kaikissa liikkurit. Olin aikeissa jättää treenit väliin oman väsymyksen vuoksi (takana ilta-aamuvuoro), mutta en pystynyt pysymään poissa, joten käytiin Taon kanssa treenien loppupuolella tekemässä treenit. Valitettavan tarpeelliset treenit! En muista ihan kaikkea mitä siellä tapahtui, ainakin istumisen meni maahan, kierrossa ampaisi kartion ohi viereiselle kentälle, ruudussa meni ruudun ja lähellä olevan kehänauhan viereen eli ei hahmottanut oikein. Nouto oli suuuperhidas ja kaukojen tekniikka vaiheittainen ja pariin otteeseen tarvitsi kaksoiskäskyt. Eli piiiitkä treenilista tuli!

Tuohon istumisen maahanmenoon reagoin aluksi neutraalisti huomauttamalla, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä Taolle, meni aina vaan maahan. Muutin taktiikkaa: Taon mentyä maahan pahoittelin että kuinka kurjaa moinen moka on, ja käskin Taon sivummalle miettimään hetkeksi. Juttelin hetken aikaa liikkurien kanssa, ja sitten otettiin uusiksi. Tao otti onkeensa, kahta kertaa ei häntä tarvitse hävetä, nyt rupesi oikea asento löytymään. Eka istuminen oli hidas, mutta toinen jo nopeampi. Kierron tajusi kolmannella lähetyksellä oikein. Pitää tähän tehdä häiriöitä.

Eilen kävin pikaisesti hallilla treenaamassa. Peilin avulla seuraamisesta istumista, kaikki oikein. Tein vielä pohjalle maahanmenon ja seisomisen, mutta siltikään ei sotkenut. Suora luoksetulo, tekee kivalla vauhdilla. Nouto, teki innokkaasti. Palautus suoraan takakautta kiertäen sivulle. Muutaman kaukojen vaihdot.

(Kokeiltiin myös Hannan rakentamaan agilityrataa, jossa oli vaikea puomi-putki-erottelu. Tao oli agilitytreenitauon johdosta hyvin lennokkaalla tuulella ja liisi yli kaikkien mieleentulevien esteiden. Mä oli edellä mainitusta syystä hidas ja myöhässä. Kauhea pissahätäkin tuli itselle niin treenit loppui lyhyeen :D )

Tänään Teiskossa jopa oikein suunnittelin meidän treenit ja mikä vielä ihmeellisempää, toimin suunnitelman mukaisesti! (En toki nytkään laittanut paperille mitään. Yleensä ottaen pohdiskelen arkiaskareiden ohessa, että mi(t)kä asia(t) meillä on huonoimmalla tolalla ja mitä pitää tehdä sen (niiden) eteen, joten treenisuunnitelmaa on aina työstetty mutta se ei ole sellainen järkevä harkittu suunnitelma. Ja tilanteen mukaan treeneissä suunnitelmat muuttuu lennosta, jos joku asia vaatiikin ajattelemaani enemmän keskittymistä tai jos koiran mielentila on erilainen kuin olin ajatellut.

Tänään suunnitelmissa oli purkaa Taon liiallista keskittymistä ruudun nauhoihin. Ensinnäkin Tao focusoi ruutua nauhan perusteella, jolloin se sekoittaa ruudun herkemmin kehänauhan kanssa, ja toiseksi Taolle on kehittynyt tapa katsoa ruudun paikka etunauhan mukaan: se lähestyy ruutua (Taoksi) hyvällä vauhdilla, katsoo missä on etunauha, tähtää sen yli ja pyörähtää ruudussa mua kohti. Saisi katsoa paikan kartioiden mukaan ruudun keskilinjan taakse, posottaen oikeaan kohtaan lujaa.

Laitoin kartiot nurmikolle ilman ruutunauhaa. Mulla on sellaiset tavallista isommat kartiot, jotka nyt otin käyttöön oikein korostamaan haluttua asiaa. Aluksi ruudussa oli kosketuslätkä. Mentiin vähän matkan päähän ja kysyin missä ruutu on, Tao focusoi hyvin. Jätin Taon istumaan lähtöpaikkaan, menin itse puoleen matkaan ja lähetin ruutuun (yy-kaa-koo-ruutuun). Tao juoksi kosketusalustalle oikein hyvällä vauhdilla. Kävelin luokse kehuen, jos Tao meinasi liikkua kohti, pysähdyin ja vaikenin välittömästi, ja kun laittoi etutassut aloilleen rupesin taas lähestymään kehuen. Hienosti opetan muuten tässä samalla, että on huono juttu jos olen hiljaa :D Pari toistoa eri suunnista näin, että kosketuslätkä oli apuna, hienosti menivät. Sitten otin kosketuslätkän pois ja lähetin. Tao juoksi kohti ruutua, mutta etunauhan (jota siis ei nyt ollut) kohdalla kävi maaten. Tästä toruin kevyesti ja näytin mihin pitää mennä. Jäin ruutuun, lähetin Taon poispäin, kutsuin ruutuun jossa siis itse olin ja namilla ohjasin oikeaan kohtaan. Seuraavalla toistolla näyttöruutu, sitten siirryin Taon viereen lähtöpaikkaan. Tao pysähtyi taas ruudun eteen, josta toruin kevyesti ja käskin siirtyä RUUTUUN. Taolla oli joku lamppu syttynyt, koskapa käännähti ympäri ja palasi ruutuun, tosin ottaen palaneen nurmikkoläntin ruudun keskiosassa mutta vähän vasemmalla kohteekseen. Kehuin tästä korjauksesta mutta en sen enempää palkannut. Keräsin kartiot ja tein ruudun toiseen kohtaan, jossa ei ollut mokomia länttejä vaan tasaisen vihreää nurmea. Se tästä vielä puuttuisikin, että Tao alkaisi itse päästään keksiä erilaisia targetteja. Muutin treenitapaa siten, että lähetin Taon puun kiertoon ja tästä ruutuun. Tao tuli hyvällä vauhdilla, ja suorastaan syöksyi oikeaan kohtaan ruudun takaosaan. Tästä ilon juhlat! Toinen suoritus, yhtä hienosti! Mentiin toiselle puolelle ruutua ja lähetin kiertämään toisaalla olevan puun ja tästä ruutuun, taas juoksi itsevarmasti suoraan oikeaan paikkaan ruudussa. Eli käyttänemme puunkiertoa apuna sen provosoimisessa, että saisin Taon itsevarmalla hyvällä vauhdilla suoraan ruudun oikeaan paikkaan, ilman että siellä on kosketuslätkää tai edes ruutunauhaa.

Aluksi kiertoa niin, että vihreät kukkakepit muodostivat "sisäänmenoportin", joiden läpi Taon tuli juosta kiertoon mennessä ja palatessa. Tällä saan Taolle tiukan kaarroksen. Sitten kiertoa tehtiin niin, että kartio oli ruudun vieressä n 4 metrin päässä. Lähdössä virittelin Taon kiertoon ja se bongasi kiertokartion ja mielikseni lähtikin suoraviivaisesti kukkakeppien välistä kiertämään, mutta sen verran ruutu veti puoleensa, että kierron jälkeen juoksi ruutuun. Tämä sekaannus saatiin nopsaan purettua niin, että menin lähelle kartiota jolloin vedin ruutua enemmän puoleeni, ja hyvin nopeasti pystyin kasvattamaan etäisyyttä. Tässä kukkakepit olivat Taolle ja mulle selkeä kriteeri: niiden välistä piti pystyä myös palaamaan.

Luoksetulojen loppua puunkierron kautta niin, että kukkakeppi oli 50cm päässä oikeasta jalastani, ja Taon tuli tehdä sen verran suora luoksetulon loppuosa että pystyi sujahtamaan kepin ja jalan välistä taakseni. Tämä sujuu jo kivasti ja hyvällä itsevarmuudella, mikä johtaa siihen että kierron päätteeksi Tao päätyy hyvään kohtaan vasemmalla puolellani.

Liikkeestä istumista tehtiin aina yllättäviin väleihin ja  sekaisin meni taas aluksi, sitten rupesi toimimaan.

Tao oli innokkaalla asenteella ja kesti hyvin toistoja, ja omaksi edukseni pitää sanoa että mäkin pysyin koko ajan hyvällä mielellä enkä hermostunut siihen kertaakaan. ;)

Paimentamassakin ollaan käyty, ja mä oon pari viimeistä kertaa vienyt hommaa vähän väärään suuntaan liialla kontrolloimisella ja ihan jatkuvalla käskyttämisellä. Taolle on pellolla tullut vähän sellainen kummasteleva asenne että mitä täällä saa tehdä, ilman että alkaa kauhea huuto. Eli nyt hyi hyi mulle ja turpa tukkoon ja koiralle enemmän vapautta tehdä vaistonsa mukaan asioita jotka luonnistuvat siltä huomattavasti paremmin, kun annan sille mahdollisuuden keskittyä! Kummasti mulla muuten pipo kiristyi heti kun sain paikan paimennuskokeeseen. Nyt kävin kaupasta ostamassa viisi kokoa isomman pipon ja katsotaan, kuinka tänään illalla sujuu paimennukset Sabinan luona uudella pipolla. ;)

Benson oli hetken aikaa selästään jo aika hyvä, kiitos Airin käsittelyn (joka sai ihmeen paljon vaikutusta puudelille, vaikka se vinkui ja tärisi koko hoidon ajan ja sai mut taas vannomaan että en enää ikinä raahaa sitä mihinkään hoitoihin kun se vastustaa kaikkien vieraiden käsittelyä niin kovasti! Airi toteutti Bensonille kraniosakraalihoitoa. Kysyin että voisinko kotona tehdä samaa ja Airi opasti mulle että laita sormet näin ja liikuta niitä näin. Mutta että älä liikuta satunnaisesti, vaan kudoksen pulssin tahtiin. Tämän jälkeen pyynnöstäni kerrattiin taas ihan perus hierontaotteita :-D) Bensonin selkä oli taas parempi mutta sitten... Eilen ovi oli auki ja sisään lensi kärpäsiä. Bensonilla on niihin viha-rakkaussuhde. Se on hurja saalistaja joka tekee syöksyjä kärpäsparkojen kimppuun Ennin nauraa rätkättäessä sydämensä pohjasta, mitä pahemmin Benson liukastuu, sen hauskempi! Silloin kun se ei saalista niitä, se on kovin huolissaan ja täriseekin hieman ja pyörii vielä normaaliakin enemmän mun jaloissa niin että vahingossa potkin ja kompuroin siihen. Klassikko on tilanne, jossa nousen tuolilta ja lähden kävelemään, Bensonin singahtaessa saman tien jalan alle. Nyt on selkä taas ihan jökissä, meni jo vajaassa vuorokaudessa. Huomenna ostan kärpäsverhon ulko-oveen. Bensonille harkitsen jonkinlaisen rauhoittavan mielialalääkkeen hommaamista, en nyt oikeasti tosissani. Mutta voi kuinka se tekee omasta elämästään aina niin hankalaa! Sen käytöksen kummallisuutta oikein räikeästi korostaa Taon ja Kulon touhut, hyvällä hermorakenteella olevat koirat kun suhtautuvat kaikkeen niin luontevasti ja maltilla. Bensonin kanssa elämä on, edelleen 7,5 vuoden iässä, jatkuvaa maltin ja itsehillinnän opettamista. Ovesta ei syöksytä ilman lupaa, saati autosta. Voi kun tuo herttainen mutta tavattoman opportunistinen ja niin ihanan itsekeskeinen pikkukoira pysyisi ehjänä mahdollisimman pitkään (vaikka lähes joka päivä vannon tekeväni siitä villarukkaset, niin en voisi kuvitella elämää ilman ruskeaa jalkaan liimautunutta pientä koiraani).

Kulon ja Taon treenit

Kulo on nyt jättänyt tokot tauolle. Siitä on tullut rauhallisempi ja kömpelömpi, mutta innostuvana koirana se säntää lelun perään itseään säästelemättä. En halua vaarantaa sen hyvinvointia lietsomalla sitä tilanteisiin, joissa se voisi vaarantaa itsensä tai pentujen hyvinvoinnin. Eli treenaamista on kevennetty ja palkkaamisen kanssa ollaan varovaisempia.

Ollaan tehty lenkkien yhteydessä lyhyitä jälkiä.

Edellisessä postauksessa kuvasin meidän ekan metsäjäljen, joka minun osaltani ei ollut kovin hyvin suunniteltu, mutta varmaan lopulta oikein onnistunut treeni Kulolle osoittaessaan sille, että se tosiaan jäljellä yksin on vastuussa tehtävästä.

Toisella kerralla tein kolme lyhyttä metsäjälkeä, keppejä oli kullakin kolme:
- eka oli menestys. Kulo veti liinassa kuin hinaaja, hyvin päättäväisesti ja innokkaasti, ja löysi varman tuntuisesti kaikki kolme keppiä.
- tokalla jäljellä Kulo hukkasi jäljen, mistä seurasi haahuilua, mun tuijottelua, lopulta jäljen löytäminen ja jonkinnäköinen suoritus ja kuin ihmeen kaupalla kaikki kolme keppiä löytyivät (tosin yhden kohdalla jarrutin ja Kulo tarkensi haisteluaan. Samalla päätin, että jätän hyvin pian tällaisetkin avut pois, koska nopeasti oppiva Kulo alkaa muuten nopsaan odotella vihjeitä)
- koska en ollut kovin tyytyväinen tokaan jälkeen, tehtiin vielä kolmaskin jälki. Se oli vielä huonompi, Kulo haisteli vauhdikkaasti ja huolimattoman oloisesti edeten kuono korkealla, ja sitten vielä tilanteeseen sattui toinen lenkkeilijä koiransa kanssa ja Kulon keskittyminen katosi täysin.

Näiden epäonnistuneiden jälkitreenien kanssa käyn kovaa ajatustyöskentelyä. Ensinnäkin tuntui, että Kulon jäljestykset huononivat toisto toistolta. Ehkä tässä vaiheessa on järkevämpää tehdä yksi onnistunut jälki, kuin useampi huononeva. Kulo jäljestää kuono korkealla ja aikamoisella kiireellä, joten annan seuraavalla kerralla jäljen vanhentua jotta joutuu jäljestämään kuono syvemmällä ja tarkemmin. Haju ei leijaile niin laajalla alueella.

Kolmannella kerralla tein siis vain yhden jäljen, kolmella kepillä. Lisäksi laitoin muutaman namin harvakseltaan jäljelle, ajatuksena vahvistaa Kulon motivaatiota jäljestää tarkasti. Ja suunnittelin lyhyen, 2m mittaisen janankin.
Kulolle ei ollut mikään ongelma lähteä etsimään jälkeä vähän kauempaa, kait se on jo tottunut siihen että meidän jälkitreeneissä jälkeä joutuu aina välillä etsimään :-D Kulo posotti hyvin päättäväisenä jälkeä eteenpäin, ja yhtä päättäväisen oloisena se jatkoi jäljestystä - 5m sivuun jäljestä. Sillä meni aika kauan tajuta, ettei se ollut enää jäljellä, tai siltä ainakin itsestä tuntui. Lällyttelin sitä mielessäni tyhmeliniiksi. Kulo ei onneksi ollut ajatustenlukija, ja hyvin rennosti se kääntyi ympäri ja alkoi haravoiden palata jälkeä kohti, kunnes sai taas vainun ja lähti eteenpäin. Tämän jälkeen loppujäljestys sujui ongelmitta, kaikki namit syötiin ilahtuneina, ja kaikki kepit nousivat.

Hauska seurata, miten homma kehittyy. :-)

Onnellinen kepinlöytäjä

Hyvä mustikkavuosi tulossa?

Uitettu rotta ja jätti

Puukoirat

Taon kanssa ollaan tokoiltu.

Alkuviikosta Maiju liikkuroi meitä. Seuruussa työstettiin napsimista, Tao reagoi hyvin kiukkuisiin "ai!"-kiljahduksiini, mutta tuntuu käännöksissä vähän varovaiselta. Pitäisi saada videolle että näkisi miltä se oikeasti näyttää. Kaukot liikkuroituna hyvällä tekniikalla, ei ottanut häiriötä. Jäävät liikkuroituna, istumisessa oli hitaanlainen ja vähän epävarman oloinen.

Lauantai-illalta kävin ennen nukkumaanmenoa tekemässä nopeat treenit. Tao oli hyvin, hyvin tohkeissaan. Tehtiin ruutua. Mulla on nyt kosketusalusta, koska päätin että ruudun paikan kriteeri on oltava selkeä. Tao juoksi ruutuun, ja jäi kosketusalustan eteen. Käskytin uudelleen ruutuun, ja Tao korjasi alustalle. Kehut ja kutsuin luokse. Tehtiin näitä toistoja oikeasti ainakin viisi. Taolle ei missään vaiheessa tullut mieleen juosta suoraan kosketusalustalle. Mentiin lähelle ruutua tekemään muutama toisto, myös niin että jätin Taon eri puolille ruutua ja piti siitä korjata ruutuun. Tämän jälkeen pidemmästä matkasta sujui hyvin. Palkkasin läheltä heittämällä namin Taolle, ja kauempaa lähettäessäni heitin pallon heittokahvan avulla kauas ruudun taakse. Tehtiin vähän seuruuta, jossa palkkasin aika taakse, ja ajoitin naksun siihen kun Tao katsoi kainalooni (pitäisi saada katsekontakti sinne, pois kasvoistani, josta seuraa kiertymistä jalkani ympärille). Taas pienesti yritti käännöksessä näykätä mutta lopetti kerrasta. Jäävissä tuntui kivalta. Kaukojen vaihtoja vaihdellen, mm. niin että seisoin selin Taoon. Äänistä päätellen nousi reippaasti ja aina kääntyessäni istui/makasi ryhdikkäästi. Eteentulon teki niin, että törmäsi jalkoihin. Tökkäsin polvella rintaan, jolloin pompahti taaksepäin, minkä jälkeen seuraavilla toistoilla jätti pienen välin.

Sunnuntaina tokoiltiin Teiskossa. Tao oli vähän väsyneen tuntuinen, oli huono kun se ennen treenejä pääsi juoksemaan parhaimman terän pihassa (se on Teiskossa aina ihan hullu). Tehtiin ruutua niin, että siellä oli kosketusalusta, ja lähetin Taoa puunkiertoon ja siitä ruutuun. Ihan ok. Vähän tuntuu, että liikaa miettii ruudunpaikkaa eikä juokse ihan vapautuneesti, mutta eiköhän vapaudu harjoituksen myötä. Vähän seuruuta ja kaukoja, nämä ok. Eteentuloissa jäi liioitellun kauas istumaan, täytyy tähän miettiä toinen taktiikka.

Tao ja Anun pentu Syy

 

Lisää kuvateksti

Bensonilla on molemmin puolin lannekalvon alueet ihan tukossa. Lanneselkä on ihan ok - siinä oli lihasspasmi viime viikolla mutta sain sen hieromalla laukeamaan. Mutta nyt siis ihan kamalan tuntuinen taas. Meillä on varattu aika Päiville&Airille kesäkuulle, sitä odotellessa täytyy koittaa ehtiä hieroa ja venytellä puudelia. Benson on kyllä muuten hyvin iloinen koira eikä tunnu itse tajuavan kuinka jumissa on. Ajattelin että opettaisin Bensonille keräämään sukkia ämpäriin. Mulla on treenisuunnitelma mietittynä, mutta jotenkin tuntuu että vuorokaudesta loppuu minuutit enkä ole vielä ehtinyt aloittaa tätä.

Budel-perspektiivi

Kulolla oli tosi paha lihasjumi oikealla leveän selkälihaksen alueella, ihan oikean kyynärän takana. Koko lihaksen kiinnittymiskohta oli yksi iso lihasmöykky ja nyki koskettaessa. Sillä ei ole koskaan ennen ollut vastaavassa kohtaa moista. Kävin sitä läpi ja yritin löytää punkin tai jotain selittävää ja lopulta tulin siihen tulokseen, että on ollut pakko mennä jossain haaverissa, ei se kummoista tassun lipeämistä tarvitse. Hieroin sitä muutamana iltana, kunnes kolmantena iltana vain painelin kipupistettä ja sain siltä illalta lihaksen laukeamaan. Oli seuraavana päivänä taas jumissa, mutta sitä seuraavana lihasjumi oli lauennut ja alue paremman tuntuinen, vielä vähän juosteinen. Haaveilen laserlaitteesta...