Kulon ja Taon treenit

Kulo on nyt jättänyt tokot tauolle. Siitä on tullut rauhallisempi ja kömpelömpi, mutta innostuvana koirana se säntää lelun perään itseään säästelemättä. En halua vaarantaa sen hyvinvointia lietsomalla sitä tilanteisiin, joissa se voisi vaarantaa itsensä tai pentujen hyvinvoinnin. Eli treenaamista on kevennetty ja palkkaamisen kanssa ollaan varovaisempia.

Ollaan tehty lenkkien yhteydessä lyhyitä jälkiä.

Edellisessä postauksessa kuvasin meidän ekan metsäjäljen, joka minun osaltani ei ollut kovin hyvin suunniteltu, mutta varmaan lopulta oikein onnistunut treeni Kulolle osoittaessaan sille, että se tosiaan jäljellä yksin on vastuussa tehtävästä.

Toisella kerralla tein kolme lyhyttä metsäjälkeä, keppejä oli kullakin kolme:
- eka oli menestys. Kulo veti liinassa kuin hinaaja, hyvin päättäväisesti ja innokkaasti, ja löysi varman tuntuisesti kaikki kolme keppiä.
- tokalla jäljellä Kulo hukkasi jäljen, mistä seurasi haahuilua, mun tuijottelua, lopulta jäljen löytäminen ja jonkinnäköinen suoritus ja kuin ihmeen kaupalla kaikki kolme keppiä löytyivät (tosin yhden kohdalla jarrutin ja Kulo tarkensi haisteluaan. Samalla päätin, että jätän hyvin pian tällaisetkin avut pois, koska nopeasti oppiva Kulo alkaa muuten nopsaan odotella vihjeitä)
- koska en ollut kovin tyytyväinen tokaan jälkeen, tehtiin vielä kolmaskin jälki. Se oli vielä huonompi, Kulo haisteli vauhdikkaasti ja huolimattoman oloisesti edeten kuono korkealla, ja sitten vielä tilanteeseen sattui toinen lenkkeilijä koiransa kanssa ja Kulon keskittyminen katosi täysin.

Näiden epäonnistuneiden jälkitreenien kanssa käyn kovaa ajatustyöskentelyä. Ensinnäkin tuntui, että Kulon jäljestykset huononivat toisto toistolta. Ehkä tässä vaiheessa on järkevämpää tehdä yksi onnistunut jälki, kuin useampi huononeva. Kulo jäljestää kuono korkealla ja aikamoisella kiireellä, joten annan seuraavalla kerralla jäljen vanhentua jotta joutuu jäljestämään kuono syvemmällä ja tarkemmin. Haju ei leijaile niin laajalla alueella.

Kolmannella kerralla tein siis vain yhden jäljen, kolmella kepillä. Lisäksi laitoin muutaman namin harvakseltaan jäljelle, ajatuksena vahvistaa Kulon motivaatiota jäljestää tarkasti. Ja suunnittelin lyhyen, 2m mittaisen janankin.
Kulolle ei ollut mikään ongelma lähteä etsimään jälkeä vähän kauempaa, kait se on jo tottunut siihen että meidän jälkitreeneissä jälkeä joutuu aina välillä etsimään :-D Kulo posotti hyvin päättäväisenä jälkeä eteenpäin, ja yhtä päättäväisen oloisena se jatkoi jäljestystä - 5m sivuun jäljestä. Sillä meni aika kauan tajuta, ettei se ollut enää jäljellä, tai siltä ainakin itsestä tuntui. Lällyttelin sitä mielessäni tyhmeliniiksi. Kulo ei onneksi ollut ajatustenlukija, ja hyvin rennosti se kääntyi ympäri ja alkoi haravoiden palata jälkeä kohti, kunnes sai taas vainun ja lähti eteenpäin. Tämän jälkeen loppujäljestys sujui ongelmitta, kaikki namit syötiin ilahtuneina, ja kaikki kepit nousivat.

Hauska seurata, miten homma kehittyy. :-)

Onnellinen kepinlöytäjä

Hyvä mustikkavuosi tulossa?

Uitettu rotta ja jätti

Puukoirat

Taon kanssa ollaan tokoiltu.

Alkuviikosta Maiju liikkuroi meitä. Seuruussa työstettiin napsimista, Tao reagoi hyvin kiukkuisiin "ai!"-kiljahduksiini, mutta tuntuu käännöksissä vähän varovaiselta. Pitäisi saada videolle että näkisi miltä se oikeasti näyttää. Kaukot liikkuroituna hyvällä tekniikalla, ei ottanut häiriötä. Jäävät liikkuroituna, istumisessa oli hitaanlainen ja vähän epävarman oloinen.

Lauantai-illalta kävin ennen nukkumaanmenoa tekemässä nopeat treenit. Tao oli hyvin, hyvin tohkeissaan. Tehtiin ruutua. Mulla on nyt kosketusalusta, koska päätin että ruudun paikan kriteeri on oltava selkeä. Tao juoksi ruutuun, ja jäi kosketusalustan eteen. Käskytin uudelleen ruutuun, ja Tao korjasi alustalle. Kehut ja kutsuin luokse. Tehtiin näitä toistoja oikeasti ainakin viisi. Taolle ei missään vaiheessa tullut mieleen juosta suoraan kosketusalustalle. Mentiin lähelle ruutua tekemään muutama toisto, myös niin että jätin Taon eri puolille ruutua ja piti siitä korjata ruutuun. Tämän jälkeen pidemmästä matkasta sujui hyvin. Palkkasin läheltä heittämällä namin Taolle, ja kauempaa lähettäessäni heitin pallon heittokahvan avulla kauas ruudun taakse. Tehtiin vähän seuruuta, jossa palkkasin aika taakse, ja ajoitin naksun siihen kun Tao katsoi kainalooni (pitäisi saada katsekontakti sinne, pois kasvoistani, josta seuraa kiertymistä jalkani ympärille). Taas pienesti yritti käännöksessä näykätä mutta lopetti kerrasta. Jäävissä tuntui kivalta. Kaukojen vaihtoja vaihdellen, mm. niin että seisoin selin Taoon. Äänistä päätellen nousi reippaasti ja aina kääntyessäni istui/makasi ryhdikkäästi. Eteentulon teki niin, että törmäsi jalkoihin. Tökkäsin polvella rintaan, jolloin pompahti taaksepäin, minkä jälkeen seuraavilla toistoilla jätti pienen välin.

Sunnuntaina tokoiltiin Teiskossa. Tao oli vähän väsyneen tuntuinen, oli huono kun se ennen treenejä pääsi juoksemaan parhaimman terän pihassa (se on Teiskossa aina ihan hullu). Tehtiin ruutua niin, että siellä oli kosketusalusta, ja lähetin Taoa puunkiertoon ja siitä ruutuun. Ihan ok. Vähän tuntuu, että liikaa miettii ruudunpaikkaa eikä juokse ihan vapautuneesti, mutta eiköhän vapaudu harjoituksen myötä. Vähän seuruuta ja kaukoja, nämä ok. Eteentuloissa jäi liioitellun kauas istumaan, täytyy tähän miettiä toinen taktiikka.

Tao ja Anun pentu Syy

 

Lisää kuvateksti

Bensonilla on molemmin puolin lannekalvon alueet ihan tukossa. Lanneselkä on ihan ok - siinä oli lihasspasmi viime viikolla mutta sain sen hieromalla laukeamaan. Mutta nyt siis ihan kamalan tuntuinen taas. Meillä on varattu aika Päiville&Airille kesäkuulle, sitä odotellessa täytyy koittaa ehtiä hieroa ja venytellä puudelia. Benson on kyllä muuten hyvin iloinen koira eikä tunnu itse tajuavan kuinka jumissa on. Ajattelin että opettaisin Bensonille keräämään sukkia ämpäriin. Mulla on treenisuunnitelma mietittynä, mutta jotenkin tuntuu että vuorokaudesta loppuu minuutit enkä ole vielä ehtinyt aloittaa tätä.

Budel-perspektiivi

Kulolla oli tosi paha lihasjumi oikealla leveän selkälihaksen alueella, ihan oikean kyynärän takana. Koko lihaksen kiinnittymiskohta oli yksi iso lihasmöykky ja nyki koskettaessa. Sillä ei ole koskaan ennen ollut vastaavassa kohtaa moista. Kävin sitä läpi ja yritin löytää punkin tai jotain selittävää ja lopulta tulin siihen tulokseen, että on ollut pakko mennä jossain haaverissa, ei se kummoista tassun lipeämistä tarvitse. Hieroin sitä muutamana iltana, kunnes kolmantena iltana vain painelin kipupistettä ja sain siltä illalta lihaksen laukeamaan. Oli seuraavana päivänä taas jumissa, mutta sitä seuraavana lihasjumi oli lauennut ja alue paremman tuntuinen, vielä vähän juosteinen. Haaveilen laserlaitteesta...

Kulon kanssa jäljestyshommissa

Olen tehnyt Kulon kanssa muutama viikko sitten pari namijälkeä ja no, kyllähän se osaa syödä maassa olevia nameja ja samalla tulla edenneeksi jäljellä.

Olen lenkillä piilottanut omalta tuoksuvaa keppiä tai käpyä ja Kulo on hyvin innokkaasti etsinyt, tosin meininki muistuttaa enemmän esineruudun toimintaa kuin mitään jäljestykseen viittaavaa. Siinäkin sellaista että ensin juostaan enimmät kierrokset ja kun vahingossa osutaan etsittävän kohdalle, avataan nenä - jos avataan. Jos ei, niin juostaan vähän lisää. (Tällä tyylillä löytyi kyllä esim avainnippu)

Tänään tehtiin eka vähän enemmän jäljestystä muistuttava treeni. Tein lyhyen jäljen ja päästin Kulon vapaana etenemään. Ei löytänyt keppiä. Tein helpomman jäljen, taas tulokseton suoritus. Tein kolmannen jäljen ja nyt Kulo hihnaan. Selvästi kepin kohdalla etsi tarkemmin, mutta ei tajunnut että keppi oli se juttu. Osoitin sormella keppiä, jonka jälkeen Kulolla lamppu syttyi päässä, nosti sen mulle innoissaan ja leikittiin palkaksi. Seuraavalla jäljen pätkällä tiesin tasan, missä jälki kulki, ja olin jatkuvasti ohjaamassa ja kontrolloimassa Kuloa.

Kun miettii Kulon koulutushistoriaa, niin sillähän on vahvistettu katsekontaktia ja sitä että asioita saa tehdä vasta minun luvalla. Yhteistyöhaluisena, vahvasti laumalla työskentelevänä ja nöyränä koirana sille sopi vallan mainiosti, että minä kerron mihin meidän kuuluu mennä. Se kääntyi tuijottamaan mua silmiin häntä heiluen. Odotin että tarjoaa itse jäljestyksen jatkamista, ja tämän tapahduttua kehuin rauhallisesti mutta kannustavasti, sillä seurauksella että koira taas aikansa toljotti mua.

Tuumasin että tässä on semmoinen tilanne, että minun hajuaistini on olematon ja suuntavaistoni ihan kertakaikkisen surkea. Että Kulon on vain opittava, että jäljellä vastuu on sillä, minä vain avuttomana seuraan perässä ja luotan siihen. Että sen on tehtävä päätökset itsenäisesti, minusta ei ole apua.

Seuraava treeni olikin sitten tässä mielessä, tosin epätarkoituksellisesti, oikein osuva. Tein taas pienen jäljen ja painoin maastonmuodot mieleeni. Sitten Kulo jäljestämään. Osoitin sille jäljen aloituskohdan ja Kulo lähti liikkeelle. Mutta kylläpä se jäljesti oudon oloisesti, aikaisemmilla parilla jäljellä pilkahdellut päättäväisyys oli kateissa ja koira haahuilevan oloinen. Sitten Kulo alkoi kiskoa vasemmalle oikein päättäväisellä nelivedolla. Minun mielestäni jälki meni ihan eri suuntaan joten vedin hihnasta vastaan, mutta Kulo painoi vain entistä lujemmin ja lopulta annoin sille periksi, sen päättäväisyys vakuutti. Kulo oli haistanut jäljen ja ekan kepin muutaman metrin päästä. Minä olin laittanut sen jäljelle väärän pihlajantaimen vierestä. :-D (Vitsi mä oon taitava)

Näin löysimme jäljen ja lähdimme etenemään sillä. Kulo hukkasi jäljen ja teki sen, mikä on sille (vielä!) luontaista: kääntyi katsomaan mua häntä heiluen, ihan kuin kysyen: "Entä sitten? Mihin sitten?" Mun mielestä metsän kivet ja puut näyttivät tässä kohtaa kaikki samoilta ja olin jo ihan hukannut ajatuksen jäljen jatkosta. En voinut kuin levittää käteni ja todeta sydämestäni, että mulla ei ole hajuakaan. Ihan kuin Kulo olisi ymmärtänyt tämän, koska vielä pari kertaa multa kysyttyään se otti vetovastuun hommasta jäljestäen häntä heiluen, itsenäisesti ja itsevarmasti. Ja löydettiin se kolmaskin keppi jonka olin maahan laittanut!

Kulon hännästä näkee hyvin koska se on jäljellä, koska hukannut jäljen. Häntä heiluu korkealla, tai ei heilu. Kun jälkikouluttaja on näinkin pro, niin voipi olla että meistä ei koskaan kuulla jälkikokeissa :-D Mutta kyllä niin nautin tästä melkoisen vapaatyylisestä jälkitreenailustamme, matkamme on ainakin hauska!  :-D

Taon kanssa tokokokeessa!

Muutama viikko sitten harmittelin, kun Kulon kanssa pitää jättää tokoilu tauolle noiden lisääntymistouhujen vuoksi ja jos pentuja syntyy, kesän sm-kisat jäävät väliin.


Niinpä kaivoin Taon naftaliinista! :D Raukka on kyllä todella ollut tokon osalta treenitauolla, muutamia satunnaisia treenejä lukuunottamatta todella vähän tehty mitään tokoon liittyvää.


Koska kaikki tokoilu tuntuu mulla perustuvan tavoitteellisuuteen, asetin tavoitteeksi tokokokeen toukokuussa avoimessa luokassa. Muutama viikko ennen koetta aloitettiin treenit. Avoimeen luokkaan on tullut kivasti uusia liikkeitä, mm. ruutu ja kartion kierto. Ajattelin, että Taon kanssa on nuorena treenattu niin paljon, että kyllähän se muistaa kaiken. Mutta sain nopeasti huomata, että me ei oikein ymmärretty toisiamme ja moni asia oli unohtunut tai vähintään muuttunut niin herkäksi, että pieninkin häiriötreeni sotki Taon ajatukset. Esim. jos oli noutokapula näkyvillä, niin ruutuun lähetettäessä Tao ampaisi iloisesti hakemaan kapulaa. Taon kanssa saatiin aikoinaan merkki hyvälle mallille, ja nyt kiertoa opetettaessa se hyvin sitkeästi pysähtyi kartion taakse. Lisäksi Tao kiersi kartion tooooodella laajalla kaarella. Sivulletulon kanssa en tajua, että miksi yritin saada noin ison koiran siirtymään edestä suoraan sivulle, tämä muutettiin nyt niin että kun Tao tulee eteen, se kiertää takakautta sivulle. Minun kiertäminen on Taon mielestä palkitsevaa ja nostattavaa jo sinänsä. Noutokapulaa palautettaessa ote oli tosi löysä. Seuraamisessa Tao poikitti ja oli ihan liian edessä. Mitähän vielä... Ruutu oli ekoilla toistoilla hyvä, mutta hyvin nopeasti Tao rupesi omatoimisesti menemään maahan (olinkohan kerran käskyttänyt sen maahan ruudussa, muuten palkkasin sen aina seisomisasentoon). Ruudun paikka oli hukassa; Tao jäi liian eteen tai jopa pysähtyi ennen ruutua.


Lisäksi oli mielentilaongelmaa: Tao paineistui liikkuroinnista. Tämä tuli todettua, kun Mari tuli treenaamaan meidän kanssa ja liikkuroi meille avoimen luokan liikkeet. Tao meni surkean näköiseksi, mutta iän mukanaan tuoma miehistyminen (etenkin 4 vuoden ikä tuntuu olevan todella maaginen raja niin Taolle kuin parille sen pentusisarukselle!) oli tuonut lisää toimintakykyä, ja Tao pystyi kuitenkin tekemään vaaditut asiat, vaikka tekikin tahmeasti ja surkealla ilmeellä. Mari nappasi näiden treenien jälkeen Taon kyytiinsä, koska tärppipäiväisen Kulon kanssa niitä ei voinut yhdessä pitää. Edellisviikon Tao puolestaan vietti appivanhemmillani. Treenejä yritettiin sovittaa niihin hetkiin, kun Tao oli luonani.


Viime viikolla alkoi loppukiri. Maanantaina treenit. Illalla Päivi ja Airi fascia-käsittelivät Taon, ja sen piti olla pari päivä tokotauolla. Keskiviikkoiltana Henkka liikkuroi meille illalla kaukoja, ja Tao oli niin paineistunut että ei pystynyt tekemään kaukojen vaihtoja hyvällä tekniikalla (kuitenkin teki vaihdot!). Henkka äänitti liikkurointikäskytystä mun kännykkään, ja löysin sovelluksen, jonka avulla äänen sai toistettua niin että se kaikui kuin hallissa. Laitoin lisäksi äänen tulemaan matkakaiuttimesta. Ja mentiin jatkamaan Taon kanssa kaukotreeniä.


Ja tavoite täyttyi, eli Tao paineistui tästä "feikkiliikkuroinnista" eli nauhoitteesta. Ja mulla oli väsymätön liikkuri, nimittäin kännykkäni :-D Ja niin me aloitettiin treenata. Jos jotain olen Taon kanssa oppinut, niin sen, että itse pitää tietää mitkä ovat kriteerit ja pitää niistä kiinni, vaatia niiden toteutuminen - pysyen itse neutraalina. Koska jos itse hermostuu, koira paineistuu lisää, ja toisaalta jos alkaa helpottaa kriteerejä, lähtee itse mukaan koiran tunnetilaan, mikä vahvistaa koiran paineistumista. Ja toisaalta, kun en oikeasti ole varma että paineistuuko Tao tosissaan vai feikkaako vain? Koska heti kun vapautin sen harjoituksesta, se pomppi mua vasten silmät ilosta loistaen. Voisi kuvitella, että paineistunut koira käyttäytyisi jotenkin toisin? Joka tapauksessa, Tao vaatii kouluttajaltaan enemmän taitoa kuin Kulo, vaikka ei Taokaan todellakaan mitenkään mahdoton tapaus ole.


Niinpä me tehtiin kaukojen vaihtoja kännykän kailottaessa käskyjä taustalla. Tao teki huonon vaiheittaisen istumaannousun surkean näköisenä. Mä totesin että tuo ei kelpaa, pystyt parempaan. Laitoin Taon istumaan ja tästä käskytin maahan. Tao tipahti tasajalkaa alas - naks! - ja palkka. Hyvä istumaannousu - naks! - ja palkka. Huono maahanmeno, koira pois ja toteamus että tuo ei kelpaa. Huono istumaannousu - ei kelpaa. Hyvä maahanmeno - naks! - ja palkka. Hyvä istumaannousu - innokasta vetoleikkimistä! Ja tiedättekö, että Tao tajusi, että se ei voita surkealla ilmeellä mitään! Ja treenin edetessä se rentoutui, ja teki upeat kaukojen istumaannousut ja maahanmenot, silmät säihkyen! Ja treeniin meni varmaan max 20min aikaa.


Luulen että moni bortsujen kanssa pelannut toteaa mielessään, että tuo on niin tyypillistä, ei tässä ole mitään ihmeellistä. Mutta mä olin niin ylpeä meidän molempien läpimurrosta, me niin opitaan tätä juttua yhdessä <3


Perjantaina sovittiin hallille treenit Sirpan ja Piian kanssa. En ollut kertaakaan treenannut avoimen hyppyä uusilla säännöillä, joten pitihän sitä kokeilla edes kertaalleen. Muuten vahvistin erinäisiä asioita. Lopuksi Piia liikkuroi meille jotain, ja Tao ei yhtään paineistunut! Olin hyvillä mielin, mutta en voinut uskoa että asia olisi voinut mennä Taon ymmärrykseen näin helposti.


Lauantaina mentiin tokokokeeseen. Tao oli aika rauhallinen kehän ulkopuolella. Ryhmäistumista ei oltu treenattu pariin vuoteen, muistin aamulla, mutta Tao istui rivissä ryhdikkäänä kuin patsas. Ja sai täydet pisteet.


Olimme toisena koirakkona, eli ekan koiran suorittaessa rupesin tarkastelemaan Taon mielentilaa. Tao oli vähän vaisun oloinen, joten piti nopeasti saada se rentoutumaan. Nopsaan tehtiin pienet seuruut, jäävät ja kaukojen kertailut. Sitten keskityin mielentilaan. Rupesin naksuttelemaan Taolle pomppimisesta, ja pian pyysin että se pomppisi. Tao lämpesi tästä niin, että pian se haukkui mulle mun edessä pomppien. Leikkiä tein pikaisesti niin, että väistelin kun Tao toi lelua mulle, pian se tässäkin mylvi ja tunki lelua mulle väkisin. Sitten Tao makuulle ja otin sen tästä kehän sisäänmenoon mukaan pienen odottelun jälkeen.


Tao oli kehässä tosi rento! Ja vähän röyhkeäkin, seuruussa se napsaisi mua neljä kertaa jalasta käännösten yhteydessä ja pomppikin vähän. Ja yritti varastaa noutokapulan liikkurilta. Istumisen Tao meni maahan, joten tämä nollille, ja kaukojen ekassa istumaannousussa tarvitsi kaksoiskäskyn. Tuomari Ilkka S tuntui arvostavan Taon seuruuta, koskapa antoi tästä täydet pisteet. Lopussa motkotti, että ihan turhia pistevähennyksiä tuli siitä, että Tao tuli joka toisen eteentulon liian lähelle, etutassut mun kenkien päälle. (Mietin että muuttaisinko sen sivulletulon niin että tulisi suoraan takakautta sivulle, ts saanko koskaan aikaiseksi aloittaa pk-uraa Taon kanssa? Ja jos saan niin kait sen luoksetulon yms saisi helposti muutettua takaisin eteen) Tao alkoi tuomarin mua puhutellessa piehtaroida onnellisena selällään, eli eipä hän kovin paineistunut tai vakavissaan ollut tässäkään vaiheessa.


Alla video Taon eilisistä kisoista. Treenisuunnitelmat kytevät jo mielessä ja tästä on kiva jatkaa, kun meillä on niin hauskaa! Taon kanssa en tavoittele räjähtävää salamannopeaa suoritusta, mielestäni se on tuon kokoisen koiran kanssa (joka itseasiassa etenee melkein yhtä lujaa kuin pienempi koira, mutta pitkä laukka-askel ei ole yhtä näyttävä kuin lyhyt tikkaava) aika utopistinen tavoite, vaan iloista ja rentoa yhdessätekemistä ja oppimista yhdessä! Myös se on auttanut, että en yritä mielessäni tehdä Taosta pientä räjähtävää koiraa, vaan hyväksyn sen sellaisena kuin se on, isona peuranpoikana. Tao on kasvattanut ja kasvattaa ja opettaa mua edelleen, toivottavasti jonain päivänä olen tämän hienon eläimen arvoinen kouluttaja.

tokonäytös ja Kulon astutusreissu

Viime viikolla vietimme Ennin ja Kulon kanssa tiistaista perjantaihin Vantaalla. Itseasiassa Taokin oli Vantaalla, Marin luona :-D Treffailimme Kujetta ahkerasti. Kävimme paimentamassa (Kulo tuntuu syttyneen yhä enemmän lajiin!) ja nuoripari vietti lemmenhetkiä keskenään. Kuje oli tosi kivan oloinen. Kohtelias herrasmies. Tykkäsi lapsista, Enni oli tietenkin mukana kaikessa (hyvähän se on jo heti pienestä pitäen oppia miten nää asiat menee :D) Kuje ei ollut mitenkään erityisen sukupuoliviettinen, mutta mulle se ei ollut ongelma, koska hommat hoidettiin ja harrastuskoiran näkökulmasta tuo, että työt laitetaan tärkeysjärjestyksessä ylimmäksi, on pelkästään hyvä juttu!

Kulo oli aikamoinen naikkonen, se oli hyvin aloitteellinen, myöntyvä ja flirttaileva ja nalkissa ollessaan ihan tavattoman onnellisen näköinen! Silmät puoliummessa hymyili, kuolakin valui suusta ekalla kerralla. Taisi aika väsyttävä kokemus olla, koska illalla Kulo oli aivan väsynyt eikä ruoka maistunut ja yöllä oksensi. Tämän jälkeen en näin voimakasta reaktiota sillä havainnut.

Perjantaina noukimme Taon kyytiin ja voi poikaparka, mielenrauhansa taisi jäädä Vantaalle. Taolle ei olisi mikään ongelma jatkaa sukua siskonsa kanssa, enkä luottaisi Kulonkaan arvioon asiassa. Onneksi olen kotona, joten pystyn pitämään koiria silmällä koko ajan. Yöt Kulo nukkuu nyt erityisoikeudella meidän makuuhuoneessa, johon koirilla (Benson ei ole koira, toim. huom.) ei ole mitään asiaa yleensä.

Lauantaina ja sunnuntaina meillä oli tokonäytös Pirkkahallilla. Vähän jännitti, että sotkevatko tärppipäivät ja hormonit Kulon ja esitykseen osallistuvien poikakoirien päätä, mutta mitä suotta! Hienosti selvisivät! Kulo oli niin tohkeissaan. Se ei yhtään arastellut uutta meluisaa paikkaa, yleisöä, vieraita koiria, ei mitään. Alustana oli messumatto, joka oli tosi liukas. Lauantaina Kulo liikkui tosi lyhyttä kökköä laukkaa, mutta sunnuntaina jo vähän rennommin. Olimme suunnitelleet esityksen niin, ettei huonolla pohjalla tehtäisi mitään erityisen vauhtiliikkeitä. Meidän valkku 1:stä olivat kaikki konkarikisaajat maajoukkue/renkaan leirillä tai muuten estyneitä tulemaan, joten mentiin aika nuorella ja kokemattomalla porukalla. Olenkin niiiiin ylpeä meidän upeasta porukasta, että saatiin niin hieno esitys tehtyä! Ja tokoilu ryhmässä on vieläkin hienompaa kuin tokoilu yksin! Olisipa oikeasti ihan mahtavaa, jos tokosta kehitettäisiin joskus tulevaisuudessa myös joukkuelajimuoto! :D

Tässä meidän esitys VIDEOLLA